Viljelijöiden tulotuen tavoitteet

Euroopan unioni myöntää viljelijöille tulotukea eli ”suoraa tukea”, joka

• toimii turvaverkkona ja parantaa maatalouden kannattavuutta
• takaa Euroopan elintarviketurvan
• auttaa viljelijöitä tuottamaan turvallista, terveellistä ja kohtuuhintaista ruokaa
• palkitsee viljelijöitä sellaisten julkishyödykkeiden tuottamisesta, joista markkinoilla ei yleensä makseta korvausta, kuten maaseudusta ja ympäristöstä huolehtimisesta.

Maataloustuottajat saavat yleensä tulotukea tilan hehtaarimäärän mukaan. Kaikkien EU-maiden on tarjottava perustukea, kestävien viljelymenetelmien tukea eli ”viherryttämisen” tukea sekä nuorten viljelijöiden tukea. Tukia kutsutaan usein pakollisiksi tuiksi, sillä EU-maat ovat velvollisia maksamaan niitä.

Lisäksi EU-maat voivat halutessaan tarjota muita tietyille maatalouden aloille tai tietyntyyppiseen maatalouteen tarkoitettuja tukia. Tiettyjä järjestelmiä on suunniteltu auttamaan pieniä ja keskisuuria maatiloja ja nuoria viljelijöitä sekä luonnonhaitta-alueilla ja/tai vaikeuksissa olevilla aloilla toimivia viljelijöitä.

Uusi yhteinen maatalouspolitiikka 2023–2027

Euroopan parlamentti, EU:n neuvosto ja Euroopan komissio pääsivät pitkällisten neuvottelujen jälkeen kesäkuussa 2021 yhteisymmärrykseen yhteisen maatalouspolitiikan uudistamisesta. Uusi yhteinen maatalouspolitiikka hyväksyttiin virallisesti 2.12.2021, ja sen soveltaminen alkaa 1.1.2023.

Nykyistä tulotukijärjestelmää muutetaan ja viljelijöiden ja työntekijöiden saamaa rahoitustukea pyritään jakamaan oikeudenmukaisemmin EU:ssa. Nykyisiä tulotukitoimenpiteitä jatketaan vuoteen 2023 asti yhteisen maatalouspolitiikan siirtymäasetuksen mukaisesti.

Lisätietoa

Perustuki

Viherryttäminen

Nuoret viljelijät

Muut vapaaehtoiset tukijärjestelmät

Esite: Tietoa yhteisestä maatalouspolitiikasta – viljelijöille maksettavat suorat tuet vuosina 2015–2020

Tukien sitominen sääntöjen noudattamiseen

Suurin osa EU:n viljelijöiden tulotuista on sidottu

• viljeltyyn hehtaarimäärään, ei tuotantomääriin. Viljelijöiden on vastattava markkinoiden kysyntään kasvattaakseen tulojaan. Tulotukimaksujen irrottaminen tuotantomääristä auttaa välttämään EU:n ongelmana 1970- ja 1980-luvuilla olleita ”elintarvikevuoria”.
• kestävää maataloutta osaltaan edistävään ympäristön, kasvien terveyden sekä eläinten terveyden ja hyvinvoinnin kunnioittamiseen. Tätä yhteyttä kutsutaan täydentävien ehtojen järjestelmäksi. EU:n sääntöjä noudattamatta jättävien viljelijöiden tukimaksuja voidaan alentaa tai ne voidaan lopettaa kokonaan.

Lisätietoa

Täydentävät ehdot

Miksi viljelijöitä on tuettava?

Keskimääräiset maataloustulot ovat edelleen merkittävästi alle EU:n muun talouden keskimääräisen tulotason.

Viljelyyn liittyy paljon riskejä, ja se on usein kallista toimintaa. Maatalouden harjoittaminen on enemmän säiden ja ilmaston armoilla kuin monet muut alat. Kuluttajien kysynnän ja viljelijöiden tarjonnan välillä on väistämätön aikaero, sillä tarjonnan lisääminen kasvattamalla lisää viljaa tai tuottamalla lisää maitoa vaatii aikaa ja investointeja. 

Elintarvikkeiden lisääntyvä maailmanlaajuinen kauppa ja markkinoiden vapautuminen monissa maissa aiheuttavat EU:n viljelijöille paineita. Maailmanmarkkinoiden kehitys lisää kilpailua, mutta se luo myös uusia mahdollisuuksia Euroopan maatalous- ja elintarvikealalle. Lisäksi globalisaatio sekä kysynnän ja tarjonnan vaihtelut ovat viime vuosina tehneet maatalousmarkkinoiden hinnoista yhä vaihtelevampia, mikä lisää viljelijöiden huolia.

Nämä maatalouden epävarmuustekijät oikeuttavat julkisen sektorin keskeisen roolin viljelijöiden tulojen turvaverkon varmistamisessa.

Perustulotuki käytännössä

Maataloustuottajien on joka vuosi toimitettava tukihakemus, jossa on ilmoitettu kaikki tilan viljelylohkot. 

Vaikka tulotukisäännöt päätetään EU:n tasolla, jokainen EU-maa toteuttaa niitä itsenäisesti. Kansalliset viranomaiset vastaavat viljelijöiden tulotukien hallinnoinnista ja valvonnasta jäsenmaissa (yhteistyöhön perustuva hallinnointi).

EU-maat voivat myös käyttää EU:n lainsäädännön puitteissa jonkin verran omaa harkintavaltaa tukien myöntämisessä, jotta voidaan ottaa huomioon EU:n alueella suuresti vaihtelevat kansalliset viljelyolot. Kansallisten viranomaisten on julkaistava YMP-tuensaajien tiedot EU:n avoimuussääntöjen mukaisesti.

Lisätietoa

EU:n avoimuussäännöt

Tuen edellytykset

Saadakseen tulotukea viljelijöiden on noudatettava tukikelpoisuusedellytyksiä.

Yleissääntöinä on, että viljelijän

• tilan tulee sijaita EU:n alueella
• on täytettävä tulotuen saamisen vähimmäisvaatimukset. EU-maasta riippuen tulotukea ei myönnetä alle 100–500 euroa ja/tai jos tukikelpoisen tilan pinta-ala on pienempi kuin 0,3–5 hehtaaria
• tulee harjoittaa maatalousmaallaan (johon kuuluvat peltoala, pysyvät viljelykasvit ja pysyvä nurmi) maataloustoimintaa (maataloustuotteiden tuotantoa, kasvatusta tai viljelyä tai maan pitämistä hyvässä viljelykunnossa)
• tulee täyttää ”aktiiviviljelijän” määritelmä. Aktiiviviljelijän määritelmän käyttö on uudessa maatalouspolitiikassa EU-maille pakollista, mutta määritelmä on laadittu joustavaksi ja siinä otettu huomioon esimerkiksi maataloustoiminnan vähimmäistaso, tukeen oikeuttamattomat taloudelliset toiminnat, useampaa toimintaa harjoittavat ja osa-aikaiset viljelijät ja hallinnollisen rasituksen keventäminen.
• tulee tuotannon määrään sitomatonta tulotukea saadakseen hankkia tukioikeus niissä EU-maissa, joissa perustuki maksetaan tukioikeusjärjestelmän kautta.

Lisätietoa

EU:n viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevat säännöt

Saatavilla olevan tuen taso

Tulotukea saa EU:ssa liki 6,3 miljoonaa maatilaa, ja tuki muodostaa usein merkittävän osan viljelijöiden tuloista. Viimeisten 10 vuoden aikana lähes puolet viljelijöiden tuloista on ollut tulotukea.

Tulotuen taso voi vaihdella huomattavasti eri maatilojen, alueiden ja EU-maiden välillä.

EU käyttää ”ulkoista lähentymismekanismia”, jonka on tarkoitus asteittain mukauttaa jokaisessa maassa maksettavia hehtaarikohtaisia tulotukia joko ylös- tai alaspäin niiden tuomiseksi lähemmäs EU:n keskitasoa.

Tällä hetkellä tämä tarkoittaa, että niissä EU-maissa, joissa keskimääräinen tuki on alle 90 % EU:n keskiarvosta, sitä korotetaan kolmanneksella siitä erosta, joka on niiden nykytason ja tuen, joka on 90 % EU:n keskiarvosta, välillä. Maissa joissa keskimääräinen tuki on EU:n keskiarvoa suurempi, tukea tarkistetaan alaspäin.

Uuden maatalouspolitiikan mukaan tammikuusta 2023 alkaen niiden EU-maiden, joissa keskimääräinen tuki on alle 90 % EU:n keskiarvosta, määrärahat kasvavat jopa puolella siitä erosta, joka on niiden nykytason ja tuen, joka on 90 % EU:n keskiarvosta, välillä. Tuki on vähintään 200 euroa hehtaarilta vuonna 2022, ja se nousee 215 euroon hehtaarilta vuonna 2027.

Tulotukimaksujen kustannukset

Vuonna 2018 EU:n talousarviosta myönnettiin 41,74 miljardia euroa tulotukea. Tulotuki otettiin yhteisen maatalouspolitiikan talousarviosta.

Lisätietoa

EU:n yhteinen maatalouspolitiikka lyhyesti: YMP:n rahoitus

Oikeusperusta

Seuraavilla säännöillä säännellään EU:n maatalouden tulotukia.

• viljelijöiden tulotukea koskevat säännöt (asetus (EU) N:o 1307/2013, delegoitu asetus (EU) N:o 639/2014, täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 641/2014)
• säännöt yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta (asetus (EU) N:o 1306/2013, delegoitu asetus (EU) N:o 640/2014, täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 809/2014)