EU:n yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteet

EU:n yhteinen maatalouspolitiikka (YMP), jota on harjoitettu vuodesta 1962, voidaan nähdä yhteistyökumppanuutena maatalouden ja muun yhteiskunnan sekä EU:n ja viljelijöiden välillä. Sen tavoitteena on

• tukea maataloustuottajia ja parantaa maatalouden tuottavuutta, jotta kuluttajille on jatkuvasti tarjolla kohtuuhintaisia elintarvikkeita
• varmistaa EU:n viljelijöille kohtuullinen toimeentulo
• torjua ilmastonmuutosta ja käyttää luonnonvaroja kestävällä tavalla
• säilyttää maaseutualueet ja -maisemat kaikkialla EU:ssa
• pitää maaseudun elinkeinoelämä vireänä lisäämällä maatalouden, elintarviketeollisuuden ja niihin liittyvien alojen työpaikkoja.

EU:n maatalouspolitiikka on kaikkien EU-maiden yhteistä politiikkaa. Sitä hallinnoidaan EU:n tasolla, ja se rahoitetaan EU:n talousarvion varoista.

YMP 2023–2027

YMP:tä on vuosien mittaan mukautettu taloudellisten olosuhteiden muutoksiin sekä kansalaisten vaatimuksiin ja tarpeisiin, jotta Euroopan maatalouden asema olisi vahva myös tulevaisuudessa.

YMP 2023–2027 tuli voimaan 1.1.2023. Viljelijöiden ja maaseudun sidosryhmien tukeminen EU:n 27 jäsenmaassa perustuu YMP:n 2023–2027 oikeudelliseen kehykseen ja komission hyväksymissä YMP:n strategiasuunnitelmissa esitettyihin valintoihin. Hyväksyttyjen suunnitelmien tarkoituksena on edistää merkittävästi Euroopan vihreän kehityksen ohjelman, Pellolta pöytään -strategian ja biodiversiteettistrategian tavoitteita.

YMP käytännössä

Maatalous poikkeaa useimmista muista aloista, sillä siihen liittyy seuraavia erityispiirteitä:

• vaikka elintarviketuotanto on tärkeää, maataloustuottajien tulot ovat noin 40 % pienemmät kuin muilla aloilla
• maatalouden harjoittaminen on enemmän säiden ja ilmaston armoilla kuin monet muut alat
• maatalouden tuottama tarjonta reagoi kulutuskysynnän muutoksiin aina viiveellä: viljan- tai maidontuotannon lisääminen vie väistämättä aikaa.

Samalla kun maataloustuottajien on otettava kustannustehokkuus huomioon, heidän tulisi työskennellä kestävällä ja ympäristöystävällisellä tavalla sekä säilyttää maaperän rakenne ja biologinen monimuotoisuus.

Koska maatalousyrittäjien toimintaan vaikuttaa monia epävarmuustekijöitä ja maataloudella on ympäristövaikutuksia, on perusteltua, että julkisen sektorin toimilla tuetaan merkittävästi viljelijöitä. YMP:n

• tulotuet takaavat viljelijöille tietyn perustulotason, ja samalla niillä korvataan viljelijöille heidän käyttämänsä ympäristöystävälliset viljelykäytännöt ja tuottamansa julkiset palvelut, joista markkinoilla ei yleensä makseta korvausta. Tällainen julkinen palvelu on muun muassa huolenpito maaseudusta
• markkinatoimenpiteet auttavat viljelijöitä vaikeissa markkinatilanteissa, joissa esimerkiksi kysyntä yhtäkkiä romahtaa terveysuhkien vuoksi tai hinnat putoavat sen takia, että markkinoilla on jostain tuotteesta tilapäistä ylitarjontaa
• maaseudun kehittämistoimenpiteet, joita toteutetaan osana kansallisia ja alueellisia ohjelmia, vastaavat maaseutualueiden erityistarpeisiin ja -haasteisiin.

YMP:n rahoitus

EU:n maataloustuottajien EU:n talousarviosta saama tuki heijastaa korkealaatuisten elintarvikkeiden saatavuuden varmistamiseen vaikuttavia monia tekijöitä. Näitä ovat muun muassa viljelijöiden tulotuet, ilmastonmuutostoimet sekä elinvoimaisten maaseutuyhteisöjen ylläpitäminen.

YMP:tä rahoitetaan kahdesta rahastosta osana EU:n talousarviota:

• Euroopan maatalouden tukirahasto (maataloustukirahasto) antaa suoraa tukea ja rahoittaa markkinatoimenpiteitä
• Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto (maaseuturahasto) rahoittaa maaseudun kehittämistä.

Jokainen EU-maa huolehtii maksuista kansallisella tasolla. EU-maat julkaisevat YMP-tuensaajien tiedot EU:n avoimuussäännösten mukaisesti.

Lisätietoa

YMP:n rahoitus

EU:n vuosittainen talousarviosykli

EU:n talousarvio

YMP:n edut

YMP:n avulla määritellään edellytykset, joiden pohjalta viljelijät voivat hoitaa tehtävänsä yhteiskunnassa:

Elintarviketuotanto

• EU:ssa on noin 10 miljoonaa maatilaa, ja 22 miljoonaa ihmistä työskentelee alalla vakituisesti. Viljelijöiden tarjoama tuotevalikoima on runsas, ja tuotteet ovat kohtuuhintaisia, turvallisia ja laadukkaita.
• EU tunnetaan koko maailmassa ruokaperinteistään, ja se on yksi maailman johtavista maatalouselintarvikkeiden tuottajista ja nettoviejistä. Poikkeuksellisten maatalousresurssiensa ansiosta EU:lla voisi ja pitäisikin olla keskeinen rooli koko maailman elintarviketurvan varmistamisessa.

Maaseudun kehittäminen

• Maaseutu ja sen arvokkaat luonnonvarat luovat monia maatalouteen liittyviä työpaikkoja. Viljelijät tarvitsevat koneita, rakennuksia, polttoainetta, lannoitteita ja eläinlääkäripalveluja, joita kutsutaan myös tuotantoketjun alkupään toimialoiksi.
• Työpaikkoja on myös tuotantoketjun loppupäässä, esimerkiksi elintarvikkeiden valmistamisen, jalostamisen ja pakkaamisen parissa sekä elintarvikkeiden varastoinnin, kuljetuksen ja vähittäismyynnin alalla. EU:n maatalous- ja elintarvikealoilla on yhteensä lähes 40 miljoonaa työpaikkaa.
• Maatalousasioita, viljelymenetelmiä ja markkinakehitystä koskevan tuoreimman tiedon on oltava vaivattomasti saatavilla, jotta viljelijät voivat toimia tehokkaasti ja jotta edellä mainitut tuotantoketjun alku- ja loppupään toimialat pysyvät nykyaikaisina ja tuottavina. YMP:n rahoitusta kohdennettiin vuosina 2014–2020 18 miljoonan maaseudun asukkaan nopeiden tietoliikennepalvelujen sekä internet-palvelujen ja infrastruktuurin parantamiseen. Tämä määrä vastaa 6,4:ää prosenttia EU:n maaseutuväestöstä.

Ympäristöä säästävät viljelymenetelmät

• Viljelijöillä on kahtalainen tehtävä: tuottaa elintarvikkeita ja suojella samalla luontoa ja turvata sen monimuotoisuus. Luonnonvarojen harkittu käyttö on elintarviketuotannon ja elämänlaadun ehdoton edellytys tänään, huomenna ja tulevia sukupolvia varten.

YMP:tä edistävät keskeiset tekijät

Euroopan komissio on säännöllisessä keskusteluyhteydessä kansalaisvuoropuheluryhmiin ja maatalouskomiteoihin maataloutta koskevan lainsäädännön ja politiikkojen parantamiseksi. Asiantuntijaryhmät antavat panoksensa Euroopan komissiolle, kuten esimerkiksi maatalousmarkkinoiden työryhmä, joka tarkastelee epäterveitä kauppatapoja.

Komissio laatii EU:n toimien tarvetta ja niiden mahdollisia vaikutuksia selvittäviä vaikutustenarviointeja, kun se suunnittelee, valmistelee ja ehdottaa uutta EU-lainsäädäntöä. Ne ovat keskeinen osa EU:n paremman sääntelyn ohjelmaa. Maatalouden ja maaseudun kehittämistä koskevia vaikutustenarviointeja on tehty vuosina 2003 (väliarviointi), 2008 (”terveystarkastus” – SEC(2008) 1885), 2011 (tiedonanto yhteisestä maatalouspolitiikasta vuoteen 2020 – SEC(2011) 1153 final) ja 2018 (strategiasuunnitelmien tuki vuoden 2020 jälkeen – SWD(2018) 301 final).

EU:n tilintarkastustuomioistuimella on myös tärkeä tehtävä maatalousmenojen valvonnassa.

Komissio julkaisee säännöllisesti mielipidekyselyitä (joita kutsutaan myös eurobarometreiksi) eurooppalaisten suhtautumisesta maatalouteen ja yhteiseen maatalouspolitiikkaan. Kaikissa EU-maissa tehtävät Eurobarometri-kyselyt antavat arvokasta tietoa kansalaisten YMP:hen liittyvistä näkemyksistä. Niissä selvitetään muun muassa tietoisuutta YMP:n tarjoamasta tuesta, YMP:n tuloksista, laatuasioista, ympäristökysymyksistä ja YMP:n tärkeydestä.

YMP:n arviointi

YMP:n arviointi vuosina 2023–2027

Avoimuutta ja seurantaa koskevien vaatimustensa mukaisesti komissio on koonnut tulostaulun, jossa esitellään kunkin EU-maan hyväksytyssä YMP:n strategiasuunnitelmassaan asettamat tavoitteet. 

YMP-lainsäädäntöön sisältyy 44 tulosindikaattoria, jotka liittyvät erityisiin tavoitteisiin. Kaikkia 44 tavoitetta ei tarvitse sisällyttää jokaiseen YMP:n strategiasuunnitelmaan. Tavoitteissa otetaan huomioon tarpeet ja kansallisella tasolla päätetyt suunnitellut toimenpiteet. 

YMP:n arviointi vuosina 2014–2020

Komissio arvioi yhteistä maatalouspolitiikkaa yhteisen seuranta- ja arviointikehyksen (CMEF) mukaisesti.

Arviointikehyksen on tarkoitus osoittaa YMP:n saavutuksia vuosina 2014–2020 ja parantaa YMP:n tehokkuutta sitä koskevien indikaattoreiden avulla.

Oikeusperusta

Yhteisen maatalouspolitiikan oikeusperusta on vahvistettu Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa.

YMP:stä 2023–2027 on annettu kolme asetusta, joita sovelletaan pääsääntöisesti 1.1.2023 alkaen:

• asetus (EU) 2021/2116 yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta sekä asetuksen (EU) N:o 1306/2013 kumoamisesta
• asetus (EU) 2021/2115 jäsenvaltioiden laatimien YMP:n strategiasuunnitelmien tukea koskevista säännöistä sekä asetusten (EU) N:o 1305/2013 ja (EU) N:o 1307/2013 kumoamisesta
• asetus (EU) 2021/2117 maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen (EU) N:o 1308/2013 muuttamisesta; asetus (EU) N:o 1151/2012 maataloustuotteiden laatujärjestelmistä; asetus (EU) N:o 251/2014 maustettujen viinituotteiden maantieteellisistä merkinnöistä; ja asetus (EU) N:o 228/2013 EU:n syrjäisimpien alueiden hyväksi toteutettavista maatalousalan erityistoimenpiteistä.

Seuraavilla neljällä asetuksella säännellään YMP:n 2014–2020 eri osa-alueita:

• asetus (EU) N:o 1307/2013 yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä
• asetus (EU) N:o 1308/2013 maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä
• asetus (EU) N:o 1305/2013 Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston tuesta maaseudun kehittämiseen
• asetus (EU) N:o 1306/2013 yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta.

Vuosien 2021–2022 osalta oli voimassa siirtymäasetus (asetus (EU) 2020/2220). Asetuksessa säädettiin edellytykset maataloustukirahastosta ja maaseuturahastosta myönnettävälle tuelle kyseisellä kaudella. Sillä muutetaan edellisten asetusten säännöksiä ja jatketaan niiden voimassaoloa. Asetus oli voimassa siihen saakka kunnes uusi YMP pantiin täytäntöön.

Yhteistä maatalouspolitiikkaa hallinnoi Euroopan komission maataloudesta ja maaseudun kehittämisestä vastaava pääosasto. Se voi antaa yhteisen maatalouspolitiikan täytäntöönpanoon käytettäviä delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä.

Lisätietoja

Voimassa olevan EU-lainsäädännön luettelo

EU:n lainsäädäntömenettely