Yhteinen maatalouspolitiikka ja sosiaalinen kestävyys EU:ssa

Maatalous tarjoaa toimeentulon maanviljelijöille ja heidän perheilleen eri puolilla EU:ta, ja se myös ylläpitää koko yhteiskuntaa monilla keskeisillä palveluilla. Maatalouden tehtävänä yhteiskunnassa on erityisesti

• elintarvikkeiden ja muiden välttämättömien ainesosien tarjoaminen ihmisille
• maaseutuyhteisöjen talouden selkärankana toimiminen.

Maatalouden taloudellista kestävyyttä tukemalla yhteinen maatalouspolitiikka varmistaa, että viljelijät voivat tulevaisuudessakin tarjota näitä palveluja. Yhteisen maatalouspolitiikan sisältämiin taloudellisiin toimenpiteisiin kuuluu sosiaalisesti osallistavia säännöksiä, kuten pienviljelijöiden tukeminen ja uudelleenjakotuet.

Yhteisen maatalouspolitiikan ympäristötoimet on myös suunniteltu sosiaalisesti kestäviksi. Tukemalla hoitositoumuksia ja ympäristön kannalta suotuisia investointeja yhteinen maatalouspolitiikka mahdollistaa sen, että kaikki viljelijät voivat suojella luonnonvaroja ja luonnon monimuotoisuutta yhteiskunnan puolesta. Tämä on olennainen palvelu, josta markkinat eivät muutoin antaisi korvausta.

Yhteisellä maatalouspolitiikalla tuetaan erityisesti elintarviketurvaa ja maaseutuyhteisöjä. Näin varmistetaan, että maatalous edistää kestävyyttä yhteiskunnan kaikilla tasoilla.

Turvallisia ja kestävästi tuotettuja elintarvikkeita

Elintarviketurva kuuluu keskeisiin asioihin EU:ssa. Yhteinen maatalouspolitiikka on yksi EU:n ensimmäisistä ja tärkeimmistä toimintapolitiikoista. Alkuaikoina sen tavoitteena oli varmistaa elintarviketurva toisen maailmansodan jälkimainingeissa.

Pellolta pöytään -strategissa palataan näiden EU:n varhaisten tavoitteiden pariin ja esitetään tie kohti kestävää elintarvikejärjestelmää EU:ssa. Järjestelmä vastaa kasvavan väestön tarpeisiin ja varmistaa samalla, että elintarviketuotanto on eettistä ja täyttää korkeat terveys- ja ympäristövaatimukset.

Jotta maatalous pystyy vastaamaan yhteiskunnan tarpeisiin, yhteinen maatalouspolitiikka edistää tehokasta elintarviketuotantoa, joka hyödyttää viljelijöitä, kuluttajia ja ympäristöä mahdollisimman paljon

• muuttamalla tuotantomenetelmiä ja hoitojärjestelmiä niin, että torjunta-aineiden ja lannoitteiden käyttö vähenee ja luontoon perustuvia, teknisiä ja digitaalisia ratkaisuja hyödynnetään parhaalla mahdollisella tavalla
• ottamalla käyttöön monia erilaisia tukitoimia, joilla parannetaan maatilojen tuloja ja kilpailukykyä
• rahoittamalla tiedotus- ja menekinedistämistoimia, joilla valistetaan kuluttajia EU:n maataloudesta turvallisena ja kestävänä elintarvikkeiden lähteenä.

Selviytymiskykyisiä maaseutuyhteisöjä

Maatalous on maaseutuyhteisöjen selkäranka kaikkialla EU:ssa. Maaseutualueilla on edessään monia haasteita, kuten väestön ikääntyminen, alikehittynyt infrastruktuuri sekä palvelujen ja työmahdollisuuksien puute.

Yhteinen maatalouspolitiikka auttaa maaseutuyhteisöjä selviämään muun muassa seuraavin tavoin:

• maaseudun kehittämispolitiikalla pyritään sosiaaliseen osallisuuteen, työpaikkojen luomiseen ja monipuolistamiseen sekä maaseudun infrastruktuurin kehittämiseen (esim. laajakaistayhteydet)
• maaseudun kehittämisohjelmiin sisältyy myös Leader-menetelmän kautta annettavaa tukea, joka tuo maaseutuyhteisöt yhteen valmistelemaan ja hallinnoimaan paikallisia kehittämisstrategioita
• myönnetään lisätukea viljelijöille alueilla, joilla on luonnonoloista johtuvia tai muita erityisrajoitteita, lieventämään maan viljelykäytöstä poistamisesta aiheutuvia kielteisiä sosioekonomisia seurauksia, ja nuorille viljelijöille myönnettävillä erityistuilla kannustetaan sukupolvenvaihdoksiin ja ehkäistään maaseutualueiden autioitumista
• komissio kerää yhteisen seuranta- ja arviointikehyksen avulla maaseutualueita koskevia kattavia sosioekonomisia indikaattoritietoja, jotta varmistetaan datavetoiset ratkaisut tärkeimpiin sosiaalisiin kysymyksiin, kuten väestökatoon, köyhyyteen ja työttömyyteen.

Maaseutuyhteisöjen ja maaseutuympäristön välinen suhde on tärkeällä sijalla yhteisessä maatalouspolitiikassa ja sitä halutaan vahvistaa. Toimenpiteet, joilla suojellaan maisemia, luonnonvaraisia eläimiä ja kasveja sekä luonnonvaroja, kuten puhdasta ilmaa ja vesistöjä, eivät ole hyödyksi ainoastaan maataloudelle ja ympäristölle, vaan ne myös parantavat elämänlaatua maaseutualueilla ja avaavat mahdollisuuksia virkistystoiminnalle ja matkailulle maaseutuyhteisöjen tukemiseksi.

Osaamisen ja innovoinnin rooli

Osaaminen, tutkimus ja innovointi voivat antaa maaseutualueille elinvoimaa maaseutuyhteisöjen vireän tulevaisuuden turvaamiseksi ja edistämiseksi.

• Maaseudun kehittämispolitiikalla tuetaan innovointia maaseutualueilla maatalouden eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden (EIP-AGRI) ja esimerkiksi Älykkäät kylät -aloitteen avulla.
• Tutkimus ja innovointi, jolla edistetään esimerkiksi maaseudun ja maatalouden dynamiikkaa ja toimintapolitiikkoja, sekä inhimilliseen pääomaan panostaminen ja innovointijärjestelmien parantaminen auttavat maaseutuyhteisöjä pysymään elinvoimaisina, ja niillä on tärkeä rooli pyrittäessä vihreään ja sosiaalisesti osallistavaan talouskasvuun.
• Tutkimuksessa ja innovoinnissa keskitytään myös kestäviin, innovatiivisiin ja kiertotalouteen perustuviin arvoketjuihin (elintarvikkeet ja muut), maatalouden ekologisiin toimintatapoihin ja digitaaliseen maatalouteen, jotta pystyttäisiin varmistamaan elintarviketurva kuormittamatta ympäristöä liikaa.
• Yhteisen maatalouspolitiikan elintarviketuotannon tavoitteita tukee myös yhteinen tutkimuskeskus sekä komission tiede- ja tietopalvelu, joka tekee tutkimusta maatalouden ja elintarviketurvan alalla.