Maatalouden ja maaseudun kehittämisen rooli

EU:n laajentumisen näkökulmasta maatalous on yksi monimutkaisimmista, sensitiivisimmistä ja kriittisimmistä kysymyksistä johtuen sen

• painoarvosta (osuus BKT:stä ja maataloudesta elantonsa saavan väestön suuri osuus)
• rakenteellisista heikkouksista (omavaraisviljely ja osittainen omavaraisviljely).

Maatalouteen ja maaseudun kehittämiseen erikoistuneet Euroopan komission asiantuntijat avustavat ja opastavat ehdokasmaita ja mahdollisia ehdokasmaita niiden valmistautuessa tulevaan EU-jäsenyyteen ja erityisesti sen mukanaan tuomaan yhteiseen maatalouspolitiikkaan (YMP).

Maataloutta ja maaseudun kehittämistä koskevat ehdot

Seuraavassa esitetyillä kriteereillä on erityistä painoarvoa.

Taloudelliset näkökohdat

• toimiva markkinatalous, jonka perustana ovat selkeät omistusoikeudet, toimivat markkinat, hintojen vapauttaminen ja makrotalouden vakaus
• kyky selviytyä kilpailupaineista ja markkinavoimista EU:ssa muun muassa maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden tuonnin osalta.

Unionin normit

• maataloushallinnon riittävät hallinnolliset valmiudet erityisesti politiikan suunnittelun, analyysien laatimisen, täytäntöönpanon, tukimaksujen ja valvonnan osalta
• riittävät hallinnolliset valmiudet suunnitella ja toteuttaa liittymistä valmistelevia maaseudun kehittämistoimia ja myöhemmin EU:n maaseudunkehittämisohjelmia
• lainsäädännön lähentäminen ja hallinnollisten valmiuksien luominen luomuviljelyn, laatupolitiikan ja muiden horisontaalisten näkökohtien suhteen
• seuraavien markkinamekanismien käyttöönotto markkinoilla: kaupan pitämistä koskevat vaatimukset, hintaraportointi, kiintiöiden hallinnointi, tuottajaorganisaatiot ja julkiset interventiot.

Liittymisneuvottelut

Maatalouden osalta liittymisneuvotteluissa keskitytään suoria tukia koskeviin menettelyihin, maaseudun kehittämistukeen ja siirtymätoimien tarpeellisuuteen. Viimeksi mainituilla helpotetaan EU:hun integroitumista ottamalla huomioon kunkin maan maataloussektorin erityispiirteet.

Yhteisen maatalouspolitiikan moitteeton toiminta edellyttää monia sitovia sääntöjä ja sitä, että julkishallinto huolehtii niiden tosiasiallisesta noudattamisesta.

Tähän kuuluvat hallinnointijärjestelmiä, esimerkiksi maksajavirastoja ja yhdennettyjä hallinto- ja valvontajärjestelmiä, sääntelevät lait sekä valmius toteuttaa maaseudun kehittämistoimia.

EU-jäsenyys edellyttää ehdokasmailta monenlaisten maataloustuotteiden, esimerkiksi peltokasvien, sokerin, eläintuotteiden ja erikoiskasvien, yhteisiin markkinajärjestelyihin mukautumista.

Lisätietoa

Liittymistä edeltävät vaiheet

Yhteinen maatalouden markkinajärjestely

Vakautus- ja assosiaatioprosessi

Vakautus- ja assosiaatioprosessin puitteissa asetetaan yhteiset poliittiset ja taloudelliset tavoitteet. Niitä tuetaan sopimuksilla sekä talous- ja rahoitusvälineillä uudistusten tehostamiseksi ja siirtymävaiheen tukemiseksi Länsi-Balkanin maissa.

Tärkeimmät välineet, joiden avulla EU vakauttaa Balkanin maita ja tuo ne vaiheittain lähemmäksi omia taloudellisia ja oikeudellisia järjestelmiään, ovat

• vakautus- ja assosiaatiosopimukset ja niihin sisältyvät kauppaetuudet
• liittymistä valmisteleva tukiväline (IPA)

Ehdokasmaat

Albania, Montenegro, Pohjois-Makedonia, Serbia ja Turkki ovat statukseltaan ehdokasmaita.

Lisätietoja ehdokasmaista

Mahdolliset ehdokasmaat

Bosnia ja Hertsegovina ja Kosovo ovat statukseltaan mahdollisia ehdokasmaita.

Lisätietoja mahdollisista ehdokasmaista