Maatalouselintarvikkeiden kauppa Euroopan naapuruuspolitiikan eteläisen alueen maiden kanssa
Euroopan naapuruuspolitiikka (ENP) ohjaa EU:n suhteita sen 16:n lähimmän itäisen ja eteläisen naapurimaan kanssa.
ENP-maat on ryhmitelty eteläisiin ja itäisiin alueisiin. Eteläisen alueen maita ovat Algeria, Egypti, Israel, Jordania, Libanon, Libya, Marokko, Palestiina, Syyria ja Tunisia.
ENP:n eteläisen alueen maihin sovelletaan Euro–Välimeri-assosiaatiosopimuksia, jotka kattavat pääasiassa tavarakaupan. Arabikevään jälkeen vuonna 2011 neuvosto hyväksyi neuvotteluohjeet Egyptiä, Marokkoa, Jordaniaa ja Tunisiaa koskevien assosiaatiosopimusten muuttamiseksi pitkälle meneviksi ja laaja-alaisiksi vapaakauppasopimuksiksi, mutta neuvottelut eivät ole edenneet odotetulla tavalla.
EU on nettoviejä näihin maihin. Se vie niihin pääasiassa naudan- ja lampaanlihaa, viljaa ja maitotuotteita. EU tuo näistä maista pääasiassa hedelmiä, vihanneksia ja oliiviöljyä.
Maat
Algeria
EU:n ja Algerian välisiä suhteita säännellään EU:n ja Algerian assosiaatiosopimuksella, joka on ollut voimassa vuodesta 2005.
Algeria on EU:n maatalouselintarvikkeiden nettotuoja. Algeriaan viedään pääasiassa vehnää, maitotuotteita ja eläviä eläimiä. Algeriasta EU:hun taas tuodaan lähinnä taateleita (lähes 50 prosenttia tuonnista), sokeria ja erilaisia siemeniä.
Aiheeseen liittyvää
EU:n ja Algerian välinen kauppa
Egypti
EU:n ja Egyptin välisiä maataloustuotteiden kauppasuhteita säännellään 1.6.2004 voimaan tulleella EU–Egypti-assosiaatiosopimuksella. Sen kauppaa ja kaupan liitännäistoimenpiteitä koskevat määräykset tulivat voimaan 1.1.2004. Lokakuussa 2008 allekirjoitettiin sopimus maataloustuotteiden, jalostettujen maataloustuotteiden sekä kala- ja kalastustuotteiden kaupan vapauttamisesta edelleen. Sopimus tuli voimaan 1.6.2010. Sopimuksen ansiosta lähes kaikkia EU:n maataloustuotteita voidaan viedä Egyptin markkinoille tullivapaasti. Poikkeuksen muodostavat tupakka, viinit ja väkevät alkoholijuomat sekä sianliha. Myös Egyptin vienti EU:hun on vapautettu sääntelystä kokonaan lukuun ottamatta kaikkein arimpia tuotteita. Näitä ovat tomaatit, kurkut, artisokat, kesäkurpitsat, syötäväksi tarkoitetut viinirypäleet, valkosipuli, mansikat, riisi, sokeri ja jalostetut tuotteet, joiden sokeripitoisuus on korkea.
EU hyväksyi joulukuussa 2011 valtuudet neuvotella pitkälle menevästä ja laaja-alaisesta vapaakauppasopimuksesta Egyptin kanssa, mutta asiassa ei ole viime vuosina edistytty.
EU on maataloustuotteiden nettoviejä Egyptiin. EU vie Egyptiin pääasiassa vehnää, hedelmiä ja maitojauhetta, kun taas EU:hun tuodaan Egyptistä lähinnä hedelmiä ja vihanneksia (lähes 75 prosenttia tuonnista).
Aiheeseen liittyvää
EU:n ja Egyptin välinen kauppa
Israel
EU:n ja Israelin välisiä maatalousalan kauppasuhteita säännellään EU:n ja Israelin Euro–Välimeri-assosiaatiosopimuksella, joka allekirjoitettiin 20.11.1995 ja joka tuli voimaan 1.6.2000. Assosiaatiosopimukseen sisältyy kahdenvälistä maatalouskauppaa koskevia myönnytyksiä. Uusista vapauttamistoimista neuvoteltiin, ja niiden tuloksena syntyi 1.1.2010 voimaan tullut maataloustuotteiden, jalostettujen maataloustuotteiden sekä kala- ja kalastustuotteiden kaupan vastavuoroisesta vapauttamisesta tehty sopimus.
Sopimus perustuu ns. negatiivisen luettelon lähestymistapaan, eli kaikki maatalouselintarvikkeiden kauppa on vapautettu sääntelystä molemmin puolin lukuun ottamatta rajallista määrää arkoja nimikkeitä. Kumpikin osapuoli jätti huomattavan määrän tullinimikkeitä täydellisen vapauttamisen ulkopuolelle. EU jätti useat näistä nimikkeistä kokonaan vapauttamisen ulkopuolelle (esim. hunaja, valkosipuli, sokeri, neitsytoliiviöljy), mutta arimmille maataloustuotteille myönnettiin tariffikiintiöt. EU säilytti myös tulohintajärjestelmänsä, mutta arvotulliosuudeksi vahvistettiin 0 prosenttia. Nimikkeisiin, jotka Israel jätti vapauttamisen ulkopuolelle, sovelletaan joko tariffikiintiötä tai tietyn tasoisiksi sidottuja tulleja.
EU:lla on Israelin kanssa käytävässä maatalouselintarvikekaupassa suuri ylijäämä, joka koostuu pääasiassa elävistä eläimistä, makeisista, makaronivalmisteista ja vehnästä. Israelista EU tuo pääasiassa hedelmiä ja vihanneksia.
Aiheeseen liittyvää
EU:n ja Israelin välinen kauppa
Jordania
EU:n ja Jordanian välisiä maatalousalan kauppasuhteita säännellään EU:n ja Jordanian assosiaatiosopimuksella, joka allekirjoitettiin 24.11.1997 ja joka tuli voimaan 1.5.2002. Assosiaatiosopimukseen lisättiin vuonna 2005 uusia kahdenvälisiä vapautustoimenpiteitä maataloustuotteille ja jalostetuille maataloustuotteille. Muutokset tulivat voimaan 1.1.2006. Sopimuksessa määrätään hyvin pitkälle menevästä vapaakaupasta, johon on vain muutamia poikkeuksia. Sopimus on luonteeltaan epäsymmetrinen. Vapauttamissäännösten toimeenpanon viimeinen vaihe alkoi vuonna 2010, josta lähtien kaikkia Jordaniasta peräisin olevia maataloustuotteita on voitu tuoda EU:hun tulleitta ja kiintiöittä, lukuun ottamatta leikkokukkia ja neitsytoliiviöljyä. Joidenkin tuotteiden vienti EU:sta Jordaniaan ei ole täysin tullivapaata, mutta niistä perittävä tulli on 40 prosenttia pienempi kuin Jordanian perustulli (esim. viinit, rypäleen puristemehu ja muut käymisen avulla valmistetut juomat).
EU hyväksyi joulukuussa 2011 valtuudet neuvotella pitkälle menevästä ja laaja-alaisesta vapaakauppasopimuksesta Jordanian kanssa, mutta asiassa ei ole viime vuosina edistytty.
EU:lla on Jordanian kanssa käytävässä maatalouselintarvikekaupassa suuri ylijäämä, joka koostuu pääasiassa vehnästä, elävistä eläimistä ja hedelmä- ja vihannesvalmisteista. EU tuo Jordaniasta pääasiassa sikareita ja savukkeita, vihanneksia sekä hedelmä- ja vihannesvalmisteita.
Aiheeseen liittyvää
EU:n ja Jordanian välinen kauppa
Libanon
EU:n ja Libanonin välisiä maatalousalan kauppasuhteita säännellään EU:n ja Libanonin assosiaatiosopimuksella, joka allekirjoitettiin 17.6.2002. Sen kauppaa koskeva osuus tuli voimaan 1.3.2003. EU:hun Libanonista tuotaviin tuotteisiin sovellettavat myönnytykset esitetään negatiivisen luettelon muodossa, eli kaikki paitsi luettelossa mainitut tuotteet on vapautettu sääntelystä. Ehdot, joita sovelletaan EU:n tuotteiden tuontiin Libanonin markkinoille, puolestaan vahvistetaan assosiaatiosopimuksen pöytäkirjassa.
EU:lla on Libanonin kanssa käytävässä maatalouselintarvikekaupassa suuri ylijäämä, joka koostuu pääasiassa elävistä eläimistä, viljasta ja juustosta. Libanon vie EU:hun pääasiassa hedelmä- ja vihannesvalmisteita, raakatupakkaa ja eläimenosia.
Aiheeseen liittyvää
EU:n ja Libanonin välinen kauppa
Marokko
EU:n ja Marokon välisiä maatalousalan kauppasuhteita säännellään EU:n ja Marokon assosiaatiosopimuksella, joka tuli voimaan vuonna 2000. Lokakuussa 2012 tuli voimaan sopimus maataloustuotteiden, jalostettujen maataloustuotteiden sekä kala- ja kalastustuotteiden kaupan vapauttamisesta edelleen. EU:hun Marokosta tuotaviin tuotteisiin sovellettavat myönnytykset esitetään negatiivisen luettelon muodossa, eli kaikki paitsi luettelossa mainitut tuotteet on vapautettu sääntelystä. Ehdot, joita sovelletaan EU:n tuotteiden tuontiin Marokon markkinoille, puolestaan vahvistetaan sopimuksen pöytäkirjassa. Sopimuksen voimaantulon jälkeen maatalouselintarvikkeiden kauppa on lisääntynyt molemminpuolisesti. EU on korkean lisäarvon jalostettujen maataloustuotteiden nettoviejä, kun taas Marokko vie pääasiassa jalostamattomia maataloustuotteita (erityisesti tomaatteja ja muita hedelmiä ja vihanneksia).
EU hyväksyi joulukuussa 2011 valtuudet neuvotella pitkälle menevästä ja laaja-alaisesta vapaakauppasopimuksesta Marokon kanssa, mutta asiassa ei ole viime vuosina edistytty.
Aiheeseen liittyvää
EU:n ja Marokon välinen kauppa
Palestiina*
EU:n ja Palestiinan välisiä maataloustuotteiden kauppasuhteita säännellään väliaikaisella assosiaatiosopimuksella, jonka Palestiinan vapautusjärjestö allekirjoitti palestiinalaishallinnon puolesta 24.2.1997. Väliaikaisessa assosiaatiosopimuksessa määrätään maatalouselintarvikkeiden kaupan pitkälle menevästä vapauttamisesta, mutta siinä asetetaan tariffikiintiöitä arimmille tuotteille. Uudet vastavuoroiset kaupan vapautustoimenpiteet tulivat voimaan ja EY:n ja Palestiinan assosiaatiosopimuksen pöytäkirjat N:o 1 ja N:o 2 korvattiin uusilla 1.1.2012. Palestiinalla on 10 vuoden ajan tulliton ja kiintiötön pääsy EU:n markkinoille (EU:n tulohintajärjestelmää sovelletaan joidenkin hedelmien ja vihannesten tuontiin).
EU:lla on Palestiinan kanssa käytävässä maatalouselintarvikekaupassa suuri ylijäämä, joka koostuu pääasiassa lastenruoasta, makeisista ja elävistä eläimistä. Palestiinasta EU tuo pääasiassa taateleita ja oliiviöljyä.
*Tätä nimitystä ei tule pitää Palestiinan valtion tunnustamisena, eikä se vaikuta yksittäisten EU:n jäsenvaltioiden kantoihin asiasta.
Aiheeseen liittyvää
EU:n ja Palestiinan välinen kauppa
Tunisia
EU:n ja Tunisian välisiä maataloustuotteiden kauppasuhteita säännellään 1.3.1998 voimaan tulleella EU:n ja Tunisian assosiaatiosopimuksella, jossa määrätään vapaakauppa-alueesta ja maataloustuotteiden kaupan rajoitetusta vapauttamisesta.
Neuvottelut assosiaatiosopimukseen tehtävistä vastavuoroisista maatalousalan myönnytyksistä aloitettiin vuonna 2009, mutta ne keskeytyivät marraskuussa 2010 Tunisian poliittisen tilanteen vuoksi.
EU hyväksyi joulukuussa 2011 valtuudet neuvotella pitkälle menevästä ja laaja-alaisesta vapaakauppasopimuksesta, joka kattaisi myös maantieteelliset merkinnät. Ensimmäinen neuvottelukierros pidettiin Tunisissa 19.–22.10.2015. Sen jälkeen on käyty neljä täyttä neuvottelukierrosta, mutta asiassa on edetty hyvin hitaasti.
Tunisian tärkeimmät vientituotteet EU:hun ovat taatelit ja oliiviöljy (Tunisia on yksi maailman suurimmista oliiviöljyn tuottajista ja viejistä). EU vie Tunisiaan pääasiassa viljaa, lemmikkieläinten ruokaa ja maitojauhetta.
Aiheeseen liittyvää
EU:n ja Tunisian välinen kauppa
