Piranska sol SAN -suolaa on tuotettu Välimeren pohjoisimmilla suola-altailla samoin menetelmin jo 700 vuotta.
Piranska sol SAN -suolaa arvostetaan sen puhtauden ja valkoisen värin vuoksi. Lisäksi sen kiteet ovat keveämpiä ja hauraampia kuin muiden suolojen. Suolan tuotannolla on kautta aikojen ollut suuri taloudellinen merkitys Slovenian rannikolla.

Alkuperä
Varhaisimmat kirjalliset tiedot Piranin suola-altaista ovat vuodelta 804. Tuohon aikaan monet alueen pienistä suola-altaista olivat munkkikuntien omistuksessa. Vuodelta 1274 peräisin olevissa Piranin kaupungin järjestyssäännöissä on suola-altaita koskevia määräyksiä. Niissä mainitaan kaupungin oikeudet tuottaa suolaa ja käydä sillä kauppaa.
Piranska sol -suolan tuotannossa alettiin käyttää levästä ja mineraaleista koostuvaa luonnollista nk. petola-alustaa vuonna 1358 suolan värin ja laadun varmistamiseksi. Piranin järjestyssäännöissä todettiin tuolloin, että suola-altaat oli kunnostettava, koska saven takia suolassa oli ruma rusehtava väri.
Piranissa alettiin käyttää petola-alustaa suolan tuotannossa Pagin saarelta tulleiden suolatyöntekijöiden avulla. Tämän käytännön ansiosta suola on puhtaampaa ja valkoisempaa. Suolaa tuotetaan tänäkin päivänä samalla perinteisellä tavalla.
Piranin suola-altaat olivat vaurauden lähde noin 300 vuotta, mutta niiden merkitys alkoi heikentyä alueellisen epävakauden lisääntyessä 1700-luvun alussa. Itävalta-Unkarin valtakaudella suola-altaiden merkitys palautettiin kuitenkin entiselleen. Silloin poistettiin tuotantorajoituksia, nostettiin suolan myyntihintaa ja annettiin koko suolatuotannon ostamista koskeva määräys.
Suola-altaiden historiassa oli Itävalta-Unkarin monarkian romahtamisen jälkeen värikkäitä kausia 1900-luvulla niin Italian kuin Jugoslaviankin hallinnon alla ennen kuin Slovenia itsenäistyi vuonna 1991.
Piranska sol -suolan erityisominaisuudet ja ikivanhat tuotantomenetelmät tunnustettiin vuonna 2014, kun suola sai suojatun alkuperänimityksen (SAN).
Tuotanto
Piranska sol SAN -suolan kaikki tuotantovaiheet tapahtuvat Sečovlje Salinan luonnonpuistossa ja Strunjan luonnonsuojelualueella Piranin ja Izolan kunnissa Slovenian rannikolla.
Piranska sol SAN -suolalle on ominaista, että se tuotetaan lähes pelkästään käsityönä samoin menetelmin kuin 700 vuotta sitten. Tuotantoprosessi perustuu petola-alustaan. Alusta on 1 cm paksu kuori, jota viljellään ja jonka ylläpidossa käytetään perinteisiä puusta tehtyjä työkaluja. Kuori sisältää syanobakteereja, kipsiä, karbonaatteja ja jonkin verran myös savea.
Kuorella on kaksi tehtävää. Ensinnäkin se estää suolan sekoittumisen alla olevaan meren mutaan, minkä ansiosta suola on puhdasta ja kauniin valkoista. Toiseksi se toimii biologisena seulana, joka estää raskasmetallijäämien kerääntymisen suolakiteisiin.
Suolakiteet haravoidaan päivittäin käsin kartiomaisiksi kasoiksi perinteisellä puisella gavero-haravalla. Päivittäisen haravoinnin ansiosta vältetään paksun ja kovan kerroksen muodostuminen, joka on tyypillistä mekaanisesti kerätylle merisuolalle.
Käsin haravoiduista suolakiteistä tulee kristallimaisia ja niihin jää hieman alkuperäistä merivettä. Se tekee niistä kevyitä ja hauraita ja ne liukenevat nopeammin. Piranska sol SAN -suolaa ei jalosteta eikä huuhdella tuotantoprosessin aikana, minkä ansiosta sillä on luonnollinen ja tasapainoinen mineraalikoostumus eikä se sisällä lisäaineita.
Suolan tuotanto perustuu haihtumisaltaiden käyttöön. Tämä perusmenetelmä on pysynyt samana näihin päiviin asti. Suurimmat erot Välimeren alueen yksittäisten suola-altaiden välillä liittyvät siihen, miten suola kerätään altaista. Tämä taas riippuu alueen mikroilmastosta.
Suotuisissa ilmasto-olosuhteissa voidaan hyödyntää jatkuvaa kiteytysprosessia. Sen sijaan vaihtelevissa olosuhteissa, kuten Piranissa, suola on kerättävä päivittäin, koska alueella esiintyy kesäisin rajuilmoja ja niiden tuomia rankkasateita. Suolan kerääminen päivittäin ja petola-alustan käyttö erottavat Piranska sol SAN -suolan muista suolatyypeistä Euroopassa ja sen ulkopuolella.
Piranska sol SAN -suolan tuotannossa on aina kunnioitettu ympäristöä, mikä on myös lisännyt alueen ympäristön luonnon- ja kulttuuriarvoa.