Fava Santorinis SAN ‑herneet saadaan Lathyrus clymenum L. -kasvin siemenistä. Tätä kukkivaa kasvia viljellään kahdeksalla Kykladien saariryhmän saarella Egeanmeren eteläosassa. Kaikki tuotantovaiheet aina kylvöstä pakkaamiseen tapahtuvat saarilla. Niissä käytetään vuosituhansia vanhoja paikallisia menetelmiä.
Lopputuotteena ovat pienet kullankeltaiset kiekot, joiden maku on kypsennettynä makea ja koostumus samettinen. Ne sopivat mainiosti maukkaaksi dippikastikkeeksi tai kevyeksi pohjaksi useisiin eri ruokalajeihin.
Alkuperä
Sana ”φάβα” eli ”fava” esiintyy ensimmäisen kerran 500–400-luvulla eKr. myöhemmin kadonneessa Aiskhyloksen tragediassa.
Fava Santorinis SAN -herneiden historia ulottuu kuitenkin vielä 1 000 vuotta pidemmälle seismisesti merkittävään historialliseen tapahtumaan.
1600-luvulla eKr. Santorinin saarella tapahtui yksi suurimmista tiedossa olevista tulivuorenpurkauksista. Purkaus tuhosi saaren maaston ja pakotti paikallisen väestön pakenemaan. Yksi suurimmista hylätyistä asutuskeskuksista oli minoalainen Akrotirin kaupunki, joka hautautui tuhkan ja tuliperäisen kiven alle.
Tuhansia vuosia myöhemmin kaivauksissa paljastui, että suuri osa kaupungista oli säilynyt näiden kerrosten alla. Lukuisten taide-esineiden ja artefaktien joukosta arkeologit löysivät myös Lathyrus clymenum L. -kasvin siemeniksi tunnistettujen siementen jäänteitä. Jäänteet osoittivat, että kasvia oli hyödynnetty sadonkorjuussa ja sen siemeniä oli jauhettu ruokakäyttöön.
Kun ihmiset palasivat saarella tulivuorenpurkauksen jälkeisinä vuosina, he jatkoivat Lathyrus clymenum L. -kasvin viljelyä, sillä se oli yksi harvoista viljelykasveista, jotka viihtyivät tuliperäisessä maassa.
Fava Santorinis -herneiden tuotanto on kestänyt tulivuorenpurkauksen lisäksi myös ajan hammasta. Herneestä on tullut tavallinen viljelykasvi Santorinilla, ja siitä valmistetut ruokalajit ovat suosittuja myös saaren ulkopuolella.
Euroopan unioni tunnusti Fava Santorinis ‑herneiden ainutlaatuisen kulttuuriperinnön vuonna 2010, kun tuotteelle myönnettiin suojattu alkuperänimitys (SAN).
Tuotanto
Fava Santorinis SAN -herneet saadaan Lathyrus clymenum L. ‑kasvin siemenistä. Köynnöskasvin kukissa on kirkkaanpunaiset terälehdet, joissa on purppuran tai lilan vivahteita. Kasvi kasvaa laajalti villinä Välimeren alueella, mutta sitä viljellään vain pienellä saariryhmällä Egeanmeren eteläosassa.
Kykladien alueella sijaitseviin saariin kuuluvat Santorini (virallisesti Thira) ja seitsemän sen lähistöllä olevaa pikkusaarta, Thirassia, Palea Kameni, Nea Kameni, Aspro (Aspronisi), Christiani ja Askania.
Saaret paistattelevat auringossa, jota on tavallisesti tarjolla yli 200 päivänä vuodessa. Niitä pyyhkivät Egeanmeren kuivat pohjoistuulet, joista käytetään nimeä meltemia.
Lathyrus clymenum L. -köynnöskasvin varsi takertuu pintoihin, mikä auttaa sitä pärjäämään näissä tuulissa. Kuivan alueen kasvina se selviytyy saarten kuivissa, lähes autiomaata muistuttavissa olosuhteissa. Maassa vettä on vähän tai ei lainkaan, joten kasvi ottaa veden kosteasta meri-ilmasta osmoosin avulla. Tämän prosessin ansiosta kasvin sokeripitoisuus on suuri.
Se myös kykenee hyödyntämään ilmakehän typpeä, minkä ansiosta se pärjää saarten tuliperäisessä maassa. Maaperässä on runsaasti hohkakiveä ja laavaa, mutta siitä puuttuu orgaanista ainetta ja tärkeitä epäorgaanisia aineita, kuten kaliumia ja typpeä.
Vuosituhansien aikana kehittynyt osaaminen varmistaa, että sato on tuottoisa näistä haastavista ympäristöolosuhteista huolimatta. Herneet käsitellään perinteisin menetelmin, ja useimmat tuotantovaiheet tehdään edelleen käsin.
Siemenet kylvetään perinteisesti keskellä talvea. Osa viljelijöistä noudattaa edelleen perinnettä, jonka mukaan ensimmäiset siemenet istutetaan 21. joulukuuta eli talvipäivänseisauksena.
Kylvön jälkeen viljelmää on hoidettava ja seurattava asiantuntevasti, kunnes se on valmis korjattavaksi.
Kerätyt siemenet kuivataan Egeanmeren auringossa, ennen kuin ne säilötään vulkaanisesta kivestä kaivettuihin varastoihin. Näistä maanalaisista varastoista käytetään nimeä kanaves. Niiden olosuhteet sopivat täydellisesti siementen säilytykseen ja suojelevat niitä tuholaisilta. Säilytyksen aikana herneet muuttuvat sopivan koviksi, jotta ne kestävät jauhamisen.
Herneet jauhetaan murskaavissa myllyissä, joissa herneistä poistetaan kuoret ja siemenet erotetaan sirkkalehdistä.
Tuloksena olevat litteät keltaiset kiekot pakataan nopeasti, jotta estetään kosteuden, tuholaisten ja tautien aiheuttamat vahingot.
