G7-ryhmän rooli
G7-ryhmä, alun perin G8, perustettiin vuonna 1973. Vuonna 1975 siitä tuli epävirallinen foorumi, joka kokosi yhteen maailman johtavien teollisuusmaiden hallitusten johtajat ja ministerit. Vuotuiset G7-huippukokoukset ovat ajan mittaan kehittyneet tilaisuuksiksi, joissa määritetään monenvälisen keskustelun suunta ja muotoillaan poliittisia ratkaisuja maailmanlaajuisiin haasteisiin. G7-ryhmä täydentää G20-ryhmän tehtävää. G20-ryhmän ajatellaan yleisesti vastaavan maailmantalouden koordinoinnista.
Euroopan unionin (silloisen Euroopan yhteisön) edustajat osallistuivat ryhmän huippukokoukseen ensimmäistä kertaa vuonna 1977, jolloin kokous pidettiin Lontoossa. EU:n rooli on ajan mittaan laajentunut, ja se on vähitellen ottanut osaa kaikkiin huippukokouksen esityslistalle kuuluviin poliittisiin keskusteluihin. Ottawan huippukokouksesta (1981) lähtien se on osallistunut kaikkiin työistuntoihin.
Koska Euroopan unioni on ainutlaatuinen ylikansallinen organisaatio eikä suvereeni jäsenvaltio, puhutaan seitsemän maan ryhmästä eli G7:stä. Näin ollen EU on ”luetteloimaton” jäsen eikä se voi ottaa vastaan G7-ryhmän kiertävää puheenjohtajuutta.
Vuotuiseen huippukokoukseen osallistuu johtajia Euroopan unionista ja seuraavista maista:
- Kanada
- Ranska
- Saksa
- Italia
- Japani
- Yhdistynyt kuningaskunta
- Yhdysvallat.
Huippukokouksessa voidaan määritellä maailmanlaajuinen asialista, sillä näiden suurten talousmahtien tekemillä päätöksillä on konkreettisia vaikutuksia. Näiden maiden johtajien poliittiset linjaukset heijastuvat myös moniin muihin kansainvälisiin järjestöihin ja instituutioihin.
G7-ryhmän tekemät päätökset eivät siis ole oikeudellisesti sitovia, mutta niillä on voimakasta poliittista vaikutusvaltaa.
Huomio maailmanlaajuiseen elintarviketurvaan
Covid-19-pandemian aiheuttamat systeemiset häiriöt ja Venäjän hyökkäys Ukrainaa vastaan ovat lisänneet haasteita, joita maailmanlaajuisella maatalouselintarvikejärjestelmällä on edessään. Lisäksi maailman elintarviketurvaan kohdistuu pitkän aikavälin paineita, jotka johtuvat erityisesti ilmastonmuutoksesta ja sen haitallisista säävaikutuksista, luonnonvarojen, kuten maan, veden ja biologisen monimuotoisuuden, heikkenemisestä sekä kestämättömästä väestönkasvusta ja elintarvikkeiden kysynnän kasvusta erityisesti haavoittuvilla alueilla.
Koska kyseessä on hyvin vakava tilanne, ovat monenväliset foorumit, kuten G7, nostaneet elintarviketurvan jälleen kansainvälisen asialistan kärkeen. Puolen vuosikymmenen tauon jälkeen G7-maiden maatalousministerit kutsuivat jälleen Saksan puheenjohtajakaudella vuonna 2022 koolle asiaa käsittelevän työryhmän, ja maaliskuussa ja toukokuussa järjestettiin kaksi ministerikokousta.
EU tukee voimakkaasti sitä, että G7-maat ottavat maatalouspolitiikan taas pysyvästi asialistalleen, sillä G7-maat muodostavat keskeisen foorumin kehittyneiden talouksien poliittisten toimien koordinoinnissa. Tätä tarvitaan sekä välittömien kiireellisten tilanteiden että maatalouden kestävän muutoksen pitkän aikavälin tavoitteiden takia.
G7-ryhmän maatalouspolitiikan nykyiset painopisteet
Saksan puheenjohtajakaudella vuonna 2022 G7-maiden maatalouspolitiikan painopisteet olivat seuraavat:
- Maailmanlaajuinen elintarviketurva
- Kestävien ja metsäkatoa aiheuttamattomien maatalouden toimitusketjujen vahvistaminen
- Hiiliviljelyn mahdollisuudet
- Torjunta-aineiden käytön jatkuva vähentäminen
- Ilmastonsuojelu
- Luonnon monimuotoisuuden suojelu.
Maatalous vuoteen 2016 asti
Elintarvikkeiden hintojen nousu vuosina 2007–2008 siirsi maatalouden ja elintarviketurvan maailman poliittisen asialistan kärkeen. Hintakriisin vuoksi silloisten G8-maiden (ennen Venäjän erottamista ryhmästä vuonna 2014) maatalousministerit tapasivat Italiassa vuonna 2009 tarkastellakseen keinoja, joilla maatalousyhteistyötä erityisesti Afrikassa sijaitsevien kehitysmaiden kanssa voitaisiin parantaa.
Kanadan huippukokouksessa vuonna 2010 G8-maiden johtajat sitoutuivat tukemaan Aquilan elintarviketurva-aloitetta (AFSI) 22 miljardilla Yhdysvaltain dollarilla. Kolmen vuoden aikana toteutetulla hankkeella tuettiin heikossa asemassa olevien maiden elintarviketuotannon lisäämistä. Euroopan unioni lupasi hankkeeseen suurimman summan – 3,8 miljardia Yhdysvaltain dollaria – ja täytti sitoumuksensa.
Maataloudella ja elintarviketurvalla on tästä asti ollut huippukokouksissa tärkeä rooli. Esimerkiksi Japanissa vuonna 2016 G7-maiden maatalousministerit korostivat tärkeimpinä painopisteinään muun muassa seuraavia toimia:
- viljelijöiden tukeminen – viljelijöiden motivoituneisuutta, ammattitaitoa ja yritystoimintaa edistetään auttamalla heitä parantamaan valmiuksiaan ja taitojaan siten, että lisätään tietämyksen siirtoa vapaaehtoispohjalta ja keskinäisesti hyväksyttävillä ehdoilla; uuden tietämyksen soveltaminen käytännössä ja ammatillisessa koulutuksessa sekä tieto- ja viestintätekniikan, täsmäviljelyn ja maatalousinnovaatioiden saatavuuden parantaminen
- naisten ja nuorten mahdollisuuksien lisääminen maatalousalalla edistämällä heidän aktiivista osallistumistaan tilojen omistajuuteen, tilanhoitoon, markkinointiin ja muuhun maatalouteen ja maatalouselintarvikkeisiin liittyvään toimintaan sekä parantamalla kaikkien yhtäläisiä mahdollisuuksia omistaa maata ja muuta varallisuutta, jotta ihmisten tulot ja toimeentulo kohenisivat
- toimet, joilla lisätään viljelijöiden osallistumista elintarvikkeiden arvoketjuihin.
Vaikka maatalousasioita ei vuosina 2017–2021 käsitelty omassa toimintalinjassaan, maatalousalaan liittyvät huolenaiheet ja maailmanlaajuinen maatalouselintarvikkeiden kauppa nousivat edelleen esille G7-maiden johtajien vuotuisissa julkilausumissa. Niiden aiheina olivat muun muassa ilmastonmuutoksen vaikutukset maatalouteen sekä maatalouselintarvikealan merkitys kestävän taloudellisen kehityksen tukena.
Tärkeitä päivämääriä
G7-ryhmän puheenjohtajuuden viimeisimpien ja tulevien vuosien kierto on seuraava:
- Yhdysvallat 2020
- Yhdistynyt kuningaskunta 2021
- Saksa 2022
- Japani 2023
- Italia 2024.
