Ilmastonmuutos ja maatalous EU:ssa

Maataloudella on merkittävä rooli ilmastonmuutoksen hillitsemisessä: viljelymaalla kasvavat viljelykasvit, pensaat ja puut sitovat ilmakehästä hiiltä yhteyttämällä, ja oikein hoidettu maaperä toimii hiilivarastona.

Samaan aikaan maatalous aiheuttaa noin 10 prosenttia (438,994 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia, 2017) EU:n kasvihuonekaasujen kokonaispäästöistä. Maataloustoiminta on suurimpia päästölähteitä energian, liikenteen, asumisen ja kaupan sektoreiden jälkeen. Maataloudessa syntyy pääasiassa kahdentyyppisiä kasvihuonekaasuja:

• metaania (CH4), joka on peräisin karjan ruoansulatusprosesseista, lannankäsittelystä ja riisinviljelystä
• dityppioksidia (N2O), joka on peräisin orgaanisia ja mineraalityppilannoitteita sisältävästä maatalousmaasta ja lannankäsittelystä.

EU:n maataloussektori vähensi kasvihuonekaasupäästöjään 19 prosenttia vuosina 1990–2017. Karjan ruoansulatuksesta peräisin olevat metaanipäästöt vähenivät samalla ajanjaksolla 21 prosenttia.

Euroopan komissio haluaa yhteisen maatalouspolitiikan avulla varmistaa, että maatalous on mukana edistämässä EU:n ilmastopolitiikan tavoitteita.

Pellolta pöytään -strategia on osa Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa. Strategiassa hahmotellaan, kuinka EU:ssa voidaan siirtyä kestävään elintarvikejärjestelmään, jossa viljelijät tuottavat yhä elintarvikkeita ihmisille, mutta ilmastoa säästävällä tavalla. Yhteinen maatalouspolitiikka on tärkeä väline, jolla viljelijöitä tuetaan tässä siirtymässä.

Yhteisen maatalouspolitiikan toimet

Yhteisellä maatalouspolitiikalla edistetään kestäviä maatalousjärjestelmiä EU:ssa, jotta viljelijät voivat

• tuottaa turvallista, terveellistä ja vastuullista ruokaa
• ansaita vakaat ja oikeudenmukaiset tulot, kun otetaan huomioon kaikki heidän tuottamansa julkiset hyödykkeet
• suojella luonnonvaroja, ylläpitää biologista monimuotoisuutta ja edistää ilmastonmuutoksen torjumista.

Yhteinen maatalouspolitiikka sisältää useita sääntöjä ja toimenpiteitä, joilla tuetaan maa- ja metsätalouden ilmastotoimia.

Täydentävien ehtojen järjestelmä

Täydentäviä ehtoja koskevien sääntöjen mukaan kaikki yhteisen maatalouspolitiikan edunsaajille maksettavat tuet ovat sidoksissa lakisääteisiin hoitovaatimuksiin (SMR) sekä hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksiin (GAEC). Näiden sääntöjen tarkoituksena on turvata luonnonvarat ilmastonmuutoksen aiheuttamien haasteiden lisääntyessä. Lisäksi ne sisältävät maaperän suojelua koskevia erityissääntöjä, joilla edistetään hiilen varastointia. Näihin erityissääntöihin kuuluu esimerkiksi toimenpidevaatimuksessa 4 (GAEC 4) annetut vähimmäiskasvipeitettä koskevat säännöt.

Viherryttämistuet

Kun viljelijät säilyttävät pysyvää nurmea, monipuolistavat viljelykasvejaan ja varmistavat, että 5 prosenttia peltoalasta on ekologista alaa, he ovat oikeutettuja nykyisen yhteisen maatalouspolitiikan mukaiseen viherryttämistukeen.

Pysyvää nurmea koskevan vaatimuksen avulla pyritään lisäämään orgaanisen hiilen säilymistä maaperässä, kun taas joillain ekologisen alan vaihtoehdoilla – kuten pellonpientareilla, peltometsällä ja kasvipeitteellä – voidaan myös lisätä hiilen sitoutumista maahan.

Maaseudun kehittäminen

Yksi maaseudun kehittämisen kuudesta painopistealueesta (yhteisen maatalouspolitiikan niin kutsuttu toinen pilari) on ”edistää resurssitehokkuutta ja tukea siirtymistä kohti vähähiilistä ja ilmastokestävää taloutta maatalous-, elintarvike- ja metsätaloussektoreilla”. EU-maat voivat osallistua maaseudun kehittämisohjelmissaan tähän painopistealueeseen toimenpiteillä, joilla

• helpotetaan uusiutuvien energialähteiden tarjontaa ja käyttöä
• vähennetään maatalouden kasvihuonekaasu- ja ammoniakkipäästöjä
• edistetään hiilen sitomista ja talteenottoa maa- ja metsätaloudessa.

EU-maat voivat olla mukana ilmastonmuutoksen torjumisessa ja siihen sopeutumisessa useilla eri tavoilla. Keinoina voivat olla esimerkiksi

• maatalouden ympäristö- ja ilmastotoimenpiteet (AECM), joihin osallistuvat viljelijät sitoutuvat ilmastoystävällisiin käytäntöihin ja hoitojärjestelmiin, kuten agroekologiaan tai peltometsäviljelyyn
• investoinnit fyysiseen omaisuuteen, kuten ammoniakkipäästöjä vähentäviin lannan varastointitiloihin
• metsien kehittämistä ja hoitoa tukevat toimenpiteet, joilla vahvistetaan metsien merkittävää roolia hiilen sitomisessa
• riskienhallintatoimenpiteet, joilla voidaan tukea epäsuotuisia sääoloja varten perustettuja keskinäisiä rahastoja
• yhteistyötä, tiedonsiirtoa ja neuvontapalveluita edistävät toimenpiteet, joilla lisätään ilmastotavoitteita tukevia viljelykäytäntöjä koskevaa tietämystä ja innovointia.

Eurooppalainen maaseudun kehittämisen verkosto helpottaa maaseutualueiden biotaloutta ja ilmastotoimia koskevaa tiedonjakamista ja yhteistyötä.

Yhteinen maatalouspolitiikka 2023–2027

Yhteinen maatalouspolitiikka 2023–2027 tuli voimaan 1.1.2023. Sen avulla maataloutta ohjataan edistämään entistä paremmin Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ilmastotavoitteita.

Yhteisen maatalouspolitiikan erityistavoitteet

Komission ehdotusten mukaisesti yksi vuosien 2023–2027 yhteisen maatalouspolitiikan 10 erityistavoitteesta keskittyy ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen sekä kestävän energian käytön ja tarjonnan lisäämiseen maataloudessa.

Yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelmat

EU-maat voivat edistää EU:n ilmastotavoitteita omissa yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelmissaan kunkin maan kansallisten tarpeiden ja mahdollisuuksien mukaan. Maat voivat aiempaa joustavammin suunnitella paikallisiin ja alueellisiin vaatimuksiin soveltuvia ilmastotoimia ja hyödyntää maataloussektoreidensa päästövähennysmahdollisuuksia.

Uusi vihreä arkkitehtuuri

Vuosien 2023–2027 yhteiseen maatalouspolitiikkaan kuuluu osana myös uusi vihreä arkkitehtuuri, jolla vahvistetaan ilmastoystävällisen maatalouden osatekijöitä. Esimerkiksi tehostetulla ehdollisuudella tarkoitetaan olemassa olevien vaatimusten vahvistamista ja selkeyttämistä. Tämä koskee muun muassa pysyvän nurmen suojelua. Lisäksi se sisältää esimerkiksi kosteikkojen ja soiden suojelua koskevia vaatimuksia. Merkittävä osa yhteisen maatalouspolitiikan kauden 2023–2027 budjetista varataan ekojärjestelmiin, joilla tuetaan viljelijöitä, jotta he voivat ottaa käyttöön ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja päästöjen vähentämiseen tähtääviä vapaaehtoisia käytäntöjä. Komissio julkaisi tammikuussa 2021 ohjeellisen luettelon ekojärjestelmistä ja ilmaston kannalta suotuisista käytännöistä. Lisäksi maaseudun kehittämistuesta rahoitetaan jatkossakin ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen liittyviä maankäyttömaksuja, investointeja, tietämyksen kehittämistä, innovointia ja yhteistyötä.

Toimien seuranta

Komissio kerää maatalouden ja ilmastonmuutoksen indikaattoreita yhteisen seuranta- ja arviointikehyksen avulla. Komission ylläpitämä maatalouden tietoportaali sisältää tulostauluja, joissa on ympäristö- ja ilmastotoimia sekä ilmastonmuutosta ja ilmanlaatua koskevia tärkeimpiä indikaattoreita.

Yhteinen seuranta- ja arviointikehys helpottaa myös yhteisen maatalouspolitiikan tuloksellisuutta mittaavien arviointien ja tutkimusten toteuttamista. Komissio julkaisi kesäkuussa 2021 riippumattoman arvioinnin, jossa tutkittiin yhteisen maatalouspolitiikan vaikutusta ilmastonmuutokseen ja kasvihuonekaasupäästöihin.

Vuosien 2023–2027 yhteiseen maatalouspolitiikkaan sisältyy tehostettu tuloksellisuuden seuranta- ja arviointikehys, joka tukee kasvavaa vastuuvelvollisuutta ja siirtymistä tuloksellisuuteen perustuvaan täytäntöönpanomalliin.

Tietämys, tutkimus ja innovointi

Komissio rahoittaa tutkimusta ja innovointia sellaisten maa- ja metsätalousjärjestelmien kehittämiseksi, jotka edistävät sekä ilmastotavoitteita että tuottavuutta ja kannattavuutta. Esimerkiksi Horisontti Eurooppa -ohjelmaan kuuluva ”Maaperän terveys” -toiminta-alue sisältää maaperään liittyviä toimia, joiden avulla ilmastonmuutoksen vaikutuksia pyritään hillitsemään.

Maatilojen neuvontajärjestelmä jakaa uutta tietoa ja parhaita käytäntöjä, jotka auttavat viljelijöitä ottamaan käyttöön omiin tilanteisiinsa sopivia ratkaisuja.

Maataloudenalan eurooppalainen innovaatiokumppanuus (EIP-AGRI) tuo yhteen asiantuntijaryhmiä, toimijaryhmiä, hankkeita, julkaisuja ja tapahtumia, joiden tavoitteena on lisätä maatalousalan innovointia ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Toimissa keskitytään muun muassa hiilen varastointiin peltoviljelyn avulla, peltometsäviljelyyn, karjankasvatuksen päästöjen vähentämiseen ja uusiutuvan energian käyttöön tiloilla.

Oikeusperusta

Täydentäviin ehtoihin sovelletaan yhteisen maatalouspolitiikan rahoitusta, hallinnointia ja seurantaa koskevia sääntöjä – asetus (EU) N:o 1306/2013, täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 809/2014 ja delegoitu asetus (EU) N:o 640/2014.

Viherryttämistukia koskevat säännöt vahvistetaan asetuksessa (EU) N:o 1307/2013, delegoidussa asetuksessa (EU) N:o 639/2014 ja täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 641/2014.

EU tukee maaseudun kehittämistä Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahastosta) – asetus (EU) N:o 1305/2013.