Yleistä Maailman kauppajärjestöstä
Vuonna 1995 perustettu Maailman kauppajärjestö (WTO) on sääntöpohjaisen, monenvälisen kauppajärjestelmän kulmakivi. WTO on jäsenjohtoinen järjestö, johon heinäkuussa 2019 kuului 164 jäsentä. Sen tärkeimpiä tehtäviä on
- käydä monenvälisiä kauppaneuvotteluja, joiden tavoitteena on markkinoiden asteittainen vapauttaminen
- vahvistaa kauppaa koskevat oikeudelliset perussäännöt sopimusten muodossa
- ratkaista jäsenten välisiä kauppakiistoja
- seurata järjestön jäsenten kauppapolitiikkaa
Euroopan unioni on WTO:n jäsen ja maailman suurimpana kaupparyhmittymänä se on merkittävä toimija WTO:ssa. Euroopan komissio edustaa EU:ta ja osallistuu neuvotteluihin kaikkien EU-maiden puolesta. EU tukee aktiivisesti WTO:n monenkeskiseen sääntelyyn ja kaupan vapauttamiseen liittyvää työtä. Sen tavoitteena on
- säilyttää vapaat markkinat ja varmistaa uudet markkinat eurooppalaisille yrityksille
- vahvistaa monenvälisiä sääntöjä ja varmistaa, että muutkin noudattavat niitä
- edistää kestävää kehitystä kaupankäynnissä.
Voimassa olevat säännöt neuvoteltiin Uruguayn kierroksella vuosina 1986–1994, minkä seurauksena tehtiin Marrakeshin sopimus Maailman kauppajärjestön perustamisesta. Marrakeshin sopimus koostuu itse asiassa useista kauppasääntöjen eri näkökohtia koskevista sopimuksista. Niihin kuuluu vuonna 1947 tehdyn tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) tarkastus, samoin kuin teollis- ja tekijänoikeuksia, riitojen ratkaisua, kaupan teknisiä esteitä, terveys- ja kasvinsuojelusääntöjä ja erityisesti maataloutta koskevat sopimukset.
Lisätietoa
Riitojenratkaisu
WTO tarjoaa jäsenmailleen mekanismin, jonka avulla ne voivat ratkaista WTO-sopimusten täytäntöönpanoa koskevat keskinäiset riitansa.
Riitojen ratkaisu ja tapaukset
WTO ja maatalous
Koska maataloudella on suuri merkitys maailmankaupassa, tehtiin erityinen maataloussopimus, jolla säännellään kotimaista tukea, vientikilpailua (erityisesti tukia) ja markkinoillepääsyä.
Sopimus maataloudesta
WTO:n maataloussopimuksen tavoitteena on luoda ”oikeudenmukainen ja markkinasuuntautunut maatalouskauppajärjestelmä”. Sopimuksessa vahvistetaan kaikkia WTO:n jäseniä koskevat säännöt, jotka velvoittavat jäseniä toteuttamaan huomattavia asteittaisia maataloustukea ja suojaa koskevia vähennyksiä. Sopimus oli osa Uruguayn kierroksella saavutettuja tuloksia. Se merkitsi ratkaisevaa askelta kohti markkinalähtöisempää globaalia maataloutta.
Kaikkiin WTO:n jäseniin sovellettavien yleisten sääntöjen lisäksi sopimukseen sisältyy myös yksittäisten jäsenten tekemiä erityissitoumuksia, jotka koskevat muun muassa maatalouskauppaa ja -tukia sekä tariffeja ja tariffikiintiöitä. Nämä on vahvistettu nk. WTO-luetteloissa.
Maatalouskomitea valvoo sopimuksesta johtuvien sitoumusten täytäntöönpanoa. Kaikki WTO:n jäsenet ovat edustettuina komiteassa, ja ne voivat neuvotella keskenään sopimuksen täytäntöönpanosta. Jäsenet ilmoittavat sitoumusten täytäntöönpanosta ja vastaavat muiden jäsenten esittämiin kysymyksiin. Ilmoitusten tarkistaminen on osa komitean keskeistä vastuuta valvoa, että jäsenet noudattavat sitoumuksiaan.
Kotimainen tuki ja ”laatikot”
Uruguayn kierros muutti tapaa, jolla hallitukset voivat suunnitella kotimaansa maatalouspolitiikkaa. Maataloussopimuksessa kotimainen maataloustuki luokitellaan eri tyyppeihin, jotka kuuluvat erilaisiin ”laatikoihin”. Kauppaa vääristäviin tukitoimenpiteisiin (oranssi laatikko) sovelletaan rajoituksia: de minimis -rajaa sovelletaan kaikkiin jäseniin, ja joihinkin jäseniin sovelletaan Uruguayn kierrosta edeltäneiden menojen perusteella lisämääriä (WTO:ssa näistä käytetään nimitystä kokonaistuen mittausmenetelmä tai AMS-sitoumukset). Muihin tukiin, joilla ei ole lainkaan tai on vain hyvin vähäisiä kaupankäyntiä tai tuotantoa vääristäviä vaikutuksia (vihreä laatikko), ja tiettyihin tuotantoa rajoittaviin ohjelmiin (sininen laatikko) ei sovelleta rajoituksia.
Markkinoillepääsy
Uruguayn kierroksen yhteydessä maatalousalan monet tullien ulkopuoliset toimenpiteet korvattiin tavallisilla tulleilla ja myös tullimaksuja alennettiin. Vastineeksi maataloussopimuksessa määrättiin erityisestä suojamekanismista, jonka nojalla tiettyjen maataloustuotteiden tuontiin voidaan erityistilanteissa, kuten tuonnin lisääntyessä äkillisesti (määrä laukaisevana tekijänä) tai tuontihinnan pudotessa tietyn viitehinnan alapuolelle (hinta laukaisevana tekijänä), soveltaa väliaikaisia lisätulleja. WTO:n jäsenistä 38:lla, EU mukaan lukien, on oikeus käyttää erityisiä suojatoimenpiteitä siten kuin niiden luetteloissa esitetään.
Vientikilpailu
Maataloussopimuksen nojalla rajoitettiin vientitukien ja joidenkin muiden vientitoimenpiteiden käyttöä. Joulukuussa 2015 järjestetyssä Nairobin ministerikokouksessa WTO:n jäsenet menivät kuitenkin vielä pidemmälle ja sopivat vientitukien poistamisesta. Kehittyneiden maiden oli tehtävä tämä välittömästi (joillekin myönnettiin siirtymäkausi vuoden 2020 loppuun saakka), kehitysmaiden vuoden 2023 loppuun mennessä ja vähiten kehittyneiden maiden vuoden 2030 loppuun mennessä. Nairobin paketissa myös määritetään vientiluottoja ja vientiluottotakuita, kansainvälistä elintarvikeapua ja maataloustuotteita vieviä valtionyrityksiä koskevat säännöt.
Lisätietoa
Tietoa vientikilpailusta ja vientituista
WTO:n ministerikokous
Ministerikokous on WTO:n korkein päätöksentekoelin. Kaikki WTO:n jäsenet, EU mukaan luettuna, voivat osallistua konferenssiin, joka yleensä järjestetään joka toinen vuosi. Viime vuosina kaksi konferenssia on johtanut merkittäviin muutoksiin maataloustuotteiden kaupassa.
- Vuonna 2013 Balilla toteutettiin neljä merkittävää toimenpidettä. Jäsenet pääsivät sopimukseen väliaikaisesta ”rauhanlausekkeesta”, ja aikovat neuvotella pysyvästä ratkaisusta elintarviketurvallisuuteen liittyvään julkiseen varastointiin. Ne antoivat myös julkilausuman äärimmäisen pidättyvyyden harjoittamisesta kaikkien vientitukimuotojen käytössä ja laajensivat vihreän laatikon ”yleisten palvelujen” luetteloa. Lisäksi hyväksyttiin päätös, jolla lisätään tariffikiintiöiden hallinnoinnin avoimuutta ja johon sisältyy mekanismeja järjestelmällisesti alikäytettyjä kiintiöitä varten.
- Vuonna 2015 Nairobissa WTO:n jäsenet jatkoivat Balilla aloittamaansa työtä ja päättivät poistaa vientituet maataloustuotteiden vienniltä ja määrittää vientiluottoja ja vientiluottotakuita, kansainvälistä elintarvikeapua ja maataloustuotteita vieviä valtionyrityksiä koskevat säännöt. Ne myös sopivat jatkavansa neuvotteluja maataloudesta, elintarviketurvallisuuteen liittyvästä julkisesta varastoinnista, markkinoille pääsystä sekä tähän liittyvästä kehitysmaiden erityissuojamekanismista.
Kahdestoista ministerikokous, jota oli lykätty vuonna 2020 koronaviruspandemian vuoksi, pidettiin 12.–17.6.2022 Genevessä, Sveitsissä. Maataloutta koskeviin tuloksiin sisältyi ministerien julkilausumas puutteelliseen elintarviketurvaan liittyvistä hätätoimenpiteistä (WT/MIN(22)/28) sekä ministerien päätös Maailman ruokaohjelman (WFP) humanitaarisiin tarkoituksiin ostamien elintarvikkeiden vapauttamisesta vientikielloista tai ‑rajoituksista (WT/MIN(22)/29). Molemmat vastaavat kansainvälisen yhteisön vaatimuksiin siitä, että WTON:n jäsenten on puututtava välittömästi elintarviketurvan nykyisiin haasteisiin.
EU:n maatalous
EU on muuttanut maatalouden tukiohjelmaansa kehittääkseen oikeudenmukaista ja avointa markkinapohjaista politiikkaa edelleen. Tämä prosessi alkoi ennen Uruguayn kierrosta ja jatkuu yhä. Se edistää kauppaa vähemmän vääristävien politiikan välineiden käyttöä. Viljelijät saavat nykyisin tukea pääasiassa tuotannosta irrotettujen suorien tukien muodossa, ilman minkäänlaisia tuotantovelvoitteita. Seuraava kaavio kuvaa EU:n poliittista siirtymää oranssin laatikon toimenpiteistä kauppaa vääristämättömään vihreän laatikon tukeen. Muista kaavioista käyvät ilmi muiden tärkeimpien kauppakumppaneiden kehitystä kuvaavat tiedot.
EU:n kotimaisen tuen kehitys
Ilmoitetun kotimaisen tuen kehitys – muut jäsenet
Neuvottelut
Menettely
Viimeisin neuvottelukierros käynnistettiin Dohassa Qatarissa marraskuussa 2001. Ns. ”Dohan kierroksella” tai ”Dohan kehitysohjelmassa” keskityttiin jatkamaan kaupan vapauttamista ja samalla helpottamaan kehitysmaiden integroitumista WTO:n monenväliseen järjestelmään. EU:n ponnisteluista huolimatta maatalousneuvottelut eivät ole edistyneet. Muutokset taloudellisen kehityksen tasolla ovat lisänneet varsinkin eräiden kehitysmaiden merkitystä suurimpina viejinä ja toimijoina maataloustuotteiden kaupassa. Neuvottelut ovat pysähdyksissä erityisesti siitä syystä, että eräät WTO:n jäsenet ovat haluttomia uudistamaan maatalouspolitiikkaansa.
WTO:n jäsenet jatkavat kuitenkin neuvotteluja maataloustuotteiden kaupan uudistamiseksi. Tämä tapahtuu maatalouskomitean erityisistuntojen aikana, ja tarkoituksena on tehdä ehdotuksia WTO:n ministerikokousta varten.
EU:n ensisijaiset tavoitteet maatalousneuvotteluissa
EU pyrkii jatkossakin edistämään monenvälisyyttä ja kansainvälistä yhteistyötä. WTO ja sääntöihin perustuva ja osallistava kansainvälinen kauppajärjestelmä ovat olennaisen tärkeitä maailmanlaajuisen elintarviketurvan ja -kehityksen kannalta. Mitä tulee maataloustuotteiden kauppaan, EU jatkaa työskentelyä oikeudenmukaisemman ja avoimemman järjestelmän puolesta. Maataloussopimuksen kolmen pilarin osalta EU:lla on seuraavat ensisijaiset tavoitteet:
Kotimainen tuki: Kauppaa vääristävien toimenpiteiden vähentäminen on tärkeä askel kohti oikeudenmukaisempaa maatalouskauppajärjestelmää. EU on muuttanut kansallista tukijärjestelmäänsä, joka nykyisin koostuu enimmäkseen kauppaa vääristämättömistä toimenpiteistä. Tämä on parantanut maataloustuotteiden markkinoiden ja kaupan toimintaa. EU aikoo jatkossakin painostaa muita jäseniä tekemään samoin.
Markkinoillepääsy: Maataloustuotteiden markkinoille pääsy on olennainen osa maailmanlaajuista kauppajärjestelmää. WTO:n markkinoille pääsyä voitaisiin parantaa parhaiten osallistavilla ja kattavilla neuvotteluilla, joihin sisältyisivät niin maataloustuotteiden kuin muidenkin tuotteiden markkinoille pääsy ja palvelut. Markkinoille pääsyyn liittyvät kysymykset ovat luonnollisesti keskeinen aihe myös vapaakauppasopimuksia koskevissa kahdenvälisissä neuvotteluissa.
Vientikilpailu: EU katsoo, että tulevien neuvottelujen olisi perustuttava Nairobissa toteutettuihin toimiin, erityisesti siltä osin kuin on kyse uusista säännöistä, jotka koskevat vientiluottoja, vientiluottotakuita, kansainvälistä elintarvikeapua ja maataloustuotteita vieviä valtion kaupallisia yrityksiä.
