Tietoa Maailman kauppajärjestöstä
Vuonna 1995 perustettu Maailman kauppajärjestö (WTO) on sääntöpohjaisen ja monenvälisen kauppajärjestelmän kulmakivi. WTO on jäsenjohtoinen järjestö, johon heinäkuussa 2019 kuului 164 jäsentä. Sen tärkeimpiä tehtäviä on
- käydä monenvälisiä kauppaneuvotteluja, joiden tavoitteena on markkinoiden asteittainen vapauttaminen
- vahvistaa kauppaa koskevat oikeudelliset perussäännöt erilaisilla sopimuksilla
- ratkaista jäsenten välisiä kauppakiistoja
- seurata järjestön jäsenten kauppapolitiikkaa.
Euroopan unioni on WTO:n jäsen ja maailman suurimpana kaupparyhmittymänä se on merkittävä toimija WTO:ssa. Euroopan komissio edustaa EU:ta ja osallistuu neuvotteluihin kaikkien EU-maiden puolesta. EU tukee aktiivisesti WTO:n monenkeskiseen sääntelyyn ja kaupan vapauttamiseen liittyvää työtä. Sen tavoitteena on
- säilyttää vapaat markkinat ja varmistaa uudet markkinat eurooppalaisille yrityksille
- vahvistaa monenvälisiä sääntöjä ja varmistaa, että muutkin noudattavat niitä
- edistää kestävää kehitystä kaupankäynnissä.
Voimassa olevat säännöt neuvoteltiin Uruguayn kierroksella vuosina 1986–1994, minkä seurauksena tehtiin Marrakeshin sopimus Maailman kauppajärjestön perustamisesta. Marrakeshin sopimus koostuu itse asiassa useista sopimuksista, jotka koskevat kauppasääntöjen eri näkökohtia. Niihin kuuluu vuonna 1947 tehdyn tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) tarkastus, samoin kuin teollis- ja tekijänoikeuksia, riitojen ratkaisua, kaupan teknisiä esteitä, terveys- ja kasvinsuojelusääntöjä ja erityisesti maataloutta koskevat sopimukset.
Lisätietoa
Riidanratkaisu
WTO tarjoaa jäsenmailleen mekanismin, jonka avulla ne voivat ratkaista WTO-sopimusten täytäntöönpanoon liittyvät keskinäiset riitansa.
Riitojen ratkaisu ja tapaukset
WTO ja maatalous
Maataloudella on suuri merkitys maailmankaupassa. Tästä syystä on tehty erityinen maataloussopimus, jolla säännellään kotimaista tukea, vientikilpailua (erityisesti tukia) ja markkinoillepääsyä.
Sopimus maataloudesta
WTO:n maataloussopimuksen tavoitteena on luoda ”oikeudenmukainen ja markkinasuuntautunut maatalouskauppajärjestelmä”. Sopimuksessa vahvistetaan kaikkia WTO:n jäseniä koskevat säännöt, jotka velvoittavat jäseniä toteuttamaan huomattavia asteittaisia maataloustukea ja suojaa koskevia vähennyksiä. Sopimus oli osa Uruguayn kierroksella saavutettuja tuloksia. Se merkitsi ratkaisevaa askelta kohti markkinalähtöisempää globaalia maataloutta.
Kaikkiin WTO:n jäseniin sovellettavien yleisten sääntöjen lisäksi sopimukseen sisältyy myös yksittäisten jäsenten tekemiä erityissitoumuksia. Nämä sitoumukset koskevat muun muassa maatalouskauppaa ja -tukia sekä tariffeja ja tariffikiintiöitä. Nämä on vahvistettu nk. WTO-luetteloissa.
Maatalouskomitea valvoo sopimuksesta johtuvien sitoumusten täytäntöönpanoa. Kaikki WTO:n jäsenet ovat edustettuina komiteassa ja voivat neuvotella keskenään sopimuksen täytäntöönpanosta. Jäsenet ilmoittavat sitoumusten täytäntöönpanosta ja vastaavat muiden jäsenten esittämiin kysymyksiin. Ilmoitusten tarkistaminen sisältyy komitean keskeiseen vastuuseen valvoa, että jäsenet noudattavat sitoumuksiaan.
Kotimainen tuki ja ”laatikot”
Uruguayn kierros muutti tapaa, jolla hallitukset voivat suunnitella oman maansa maatalouspolitiikkaa. Maataloussopimuksessa kotimainen maataloustuki luokitellaan eri tyyppeihin, jotka kuuluvat erilaisiin ”laatikoihin”. Kauppaa vääristäviin tukitoimenpiteisiin (oranssi laatikko) sovelletaan rajoituksia: de minimis -rajaa sovelletaan kaikkiin jäseniin. Joihinkin jäseniin sovelletaan Uruguayn kierrosta edeltäneiden menojen perusteella lisämääriä, joista WTO:ssa käytetään nimitystä kokonaistuen mittausmenetelmä tai AMS-sitoumukset. Muihin tukiin, joilla ei ole lainkaan tai on vain hyvin vähäisiä kaupankäyntiä tai tuotantoa vääristäviä vaikutuksia (vihreä laatikko), ja tiettyihin tuotantoa rajoittaviin ohjelmiin (sininen laatikko) ei sovelleta rajoituksia.
Markkinoillepääsy
Uruguayn kierroksen yhteydessä maatalousalan monet tullien ulkopuoliset toimenpiteet korvattiin tavallisilla tulleilla. Lisäksi myös tullimaksuja alennettiin. Vastineeksi maataloussopimuksessa määrättiin erityisestä suojamekanismista, jonka nojalla tiettyjen maataloustuotteiden tuontiin voidaan erityistilanteissa soveltaa väliaikaisia lisätulleja. Näin voidaan tehdä esimerkiksi tuonnin lisääntyessä äkillisesti (määrä laukaisevana tekijänä) tai tuontihinnan pudotessa tietyn viitehinnan alapuolelle (hinta laukaisevana tekijänä). Yhteensä 38:lla WTO:n jäsenellä, EU mukaan luettuna, on oikeus ryhtyä erityisiin suojatoimenpiteisiin. Nämä toimenpiteet on määritelty asianomaisissa luetteloissa.
Vientikilpailu
Maataloussopimuksen avulla rajoitettiin vientitukien ja joidenkin muiden vientitoimenpiteiden käyttöä. Joulukuussa 2015 järjestetyssä Nairobin ministerikokouksessa WTO:n jäsenet menivät kuitenkin vielä pidemmälle ja sopivat vientitukien poistamisesta. Kehittyneiden maiden oli poistettava vientituet välittömästi, joskin joillekin maille myönnettiin siirtymäkausi vuoden 2020 loppuun saakka. Kehitysmaiden oli poistettava vientituet 2023 loppuun mennessä ja vähiten kehittyneiden maiden vuoden 2030 loppuun mennessä. Nairobin paketissa määritellään myös vientiluottoja ja vientiluottotakuita, kansainvälistä elintarvikeapua ja maataloustuotteita vieviä valtionyrityksiä koskevat säännöt.
Lisätietoa
Tietoa vientikilpailusta ja vientituista
WTO:n ministerikokous
Ministerikokous on WTO:n korkein päätöksentekoelin. Kaikki WTO:n jäsenet, EU mukaan luettuna, voivat osallistua konferenssiin, joka järjestetään yleensä joka toinen vuosi. Viime vuosina kaksi konferenssia on johtanut merkittäviin muutoksiin maataloustuotteiden kaupassa.
- Vuonna 2013 Balilla toteutettiin neljä merkittävää toimenpidettä. Jäsenet pääsivät sopimukseen väliaikaisesta ”rauhanlausekkeesta” ja aikovat neuvotella löytääkseen pysyvän ratkaisun elintarviketurvallisuuteen liittyvään julkiseen varastointiin. Jäsenet antoivat myös julkilausuman äärimmäisen pidättyvyyden harjoittamisesta kaikkien vientitukimuotojen käytössä ja laajensivat vihreän laatikon ”yleisten palvelujen” luetteloa. Lisäksi hyväksyttiin päätös, jolla lisätään tariffikiintiöiden hallinnoinnin avoimuutta. Päätökseen sisältyy myös järjestelmällisesti alikäytettyjä kiintiöitä koskevia mekanismeja.
- Vuonna 2015 Nairobissa WTO:n jäsenet jatkoivat Balilla aloittamaansa työtä ja päättivät poistaa vientituet maataloustuotteiden vienniltä ja määrittää säännöt vientiluotoille ja vientiluottotakuille, kansainväliselle elintarvikeavulle ja maataloustuotteita vieville valtionyrityksille. Ne sopivat myös jatkavansa neuvotteluja maataloudesta, elintarviketurvallisuuteen liittyvästä julkisesta varastoinnista, markkinoille pääsystä sekä tähän liittyvästä kehitysmaiden erityissuojamekanismista.
- Kahdestoista ministerikokous, jota oli lykätty vuonna 2020 koronaviruspandemian vuoksi, pidettiin 12.–17.6.2022 Genevessä, Sveitsissä. Maataloutta koskevia tuloksia olivat ministerien julkilausuma puutteelliseen elintarviketurvaan liittyvistä hätätoimenpiteistä (WT/MIN(22)/28) sekä ministerien päätös Maailman ruokaohjelman (WFP) humanitaarisiin tarkoituksiin ostamien elintarvikkeiden vapauttamisesta vientikielloista tai ‑rajoituksista (WT/MIN(22)/29). Molemmat vastaavat kansainvälisen yhteisön vaatimuksiin siitä, että WTO:n jäsenten on puututtava välittömästi elintarviketurvan nykyisiin haasteisiin.
- Vuonna 2024 Abu Dhabissa pidetyssä WTO:n 13. ministerikokouksessa jäsenet eivät päässeet yhteisymmärrykseen maatalousuudistuksen edistämisestä huolimatta siitä, että erityisesti EU ja myös muut jäsenet pyrkivät löytämään kompromisseja sopimukseen pääsemiseksi. Jäsenten väliset näkemyserot osoittautuivat kuitenkin liian suuriksi. Tästä epäonnistumisesta on valitettavasti koitunut haittaa kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleville maille, jotka ovat eniten riippuvaisia monenvälisestä kauppajärjestelmästä.
- Haastava tilanne Yaoundéssa vuonna 2026 edellytti kiireellisiä toimia maatalouskauppajärjestelmän ylläpitämiseksi, mikä hyödytti viljelijöitä ja auttoi vastaamaan maailmanlaajuiseen elintarviketurvatilanteeseen. Tämän jälkeen EU antoi konferenssissa vahvan tukensa maataloutta, kauppaa ja elintarviketurvaa koskevalle julkilausumaehdotukselle, jolla pyritään elvyttämään maatalousneuvottelut. Lähes kaikki WTO:n jäsenet, niin kehitysmaat kuin teollisuusmaatkin, kannattivat julkilausuman sisältöä. EU on tyytyväinen tähän näkemysten lähentymiseen, mutta pitää valitettavana sitä, että muutamien jäsenten eriävät näkemykset tulevista neuvotteluista estivät yhteisymmärryksen saavuttamisen. Euroopan unioni on 14. ministerikokouksen jälkeen edelleen sitoutunut toimimaan rakentavasti, jotta neuvotteluissa edistyttäisiin.
EU:n maatalous
EU on muuttanut maatalouden tukiohjelmaansa kehittääkseen oikeudenmukaista ja avointa markkinapohjaista politiikkaa edelleen. Tämä prosessi alkoi ennen Uruguayn kierrosta ja jatkuu yhä. Näin edistetään kauppaa vähemmän vääristävien politiikan välineiden käyttöä. Viljelijöitä tuetaan nykyään pääasiassa tuotannosta irrotettujen suorien tukien avulla, eikä tuotantovelvoitteita ole lainkaan. Seuraava kaavio havainnollistaa EU:n poliittista siirtymää oranssin laatikon toimenpiteistä kauppaa vääristämättömään vihreän laatikon tukeen. Muissa kaavioissa esitellään muiden tärkeimpien kauppakumppaneiden kehitystä kuvaavia tietoja.
EU:n kotimaisen tuen kehitys
Ilmoitetun kotimaisen tuen kehitys – muut jäsenet
Neuvottelut
Menettely
Viimeisin neuvottelukierros käynnistettiin Dohassa Qatarissa marraskuussa 2001. Ns. ”Dohan kierroksella” tai ”Dohan kehitysohjelmassa” keskityttiin jatkamaan kaupan vapauttamista ja helpottamaan samalla kehitysmaiden integroitumista WTO:n monenväliseen järjestelmään. Maatalousneuvottelut eivät ole edistyneet EU:n ponnisteluista huolimatta. Taloudellisen kehityksen muutokset ovat lisänneet varsinkin eräiden kehitysmaiden merkitystä suurimpina viejinä ja toimijoina maataloustuotteiden kaupassa. Neuvottelut ovat pysähtyneet erityisesti siksi, että eräät WTO:n jäsenet eivät halua uudistaa maatalouspolitiikkaansa.
WTO:n jäsenet jatkavat kuitenkin neuvotteluja uudistaakseen maataloustuotteiden kauppaa. Neuvotteluja jatketaan maatalouskomitean erityisistunnoissa, ja tarkoituksena on tehdä ehdotuksia WTO:n ministerikokousta varten.
EU:n ensisijaiset tavoitteet maatalousneuvotteluissa
EU pyrkii jatkossakin edistämään monenvälisyyttä ja kansainvälistä yhteistyötä. WTO ja sääntöihin perustuva ja osallistava kansainvälinen kauppajärjestelmä ovat olennaisen tärkeitä maailmanlaajuisen elintarviketurvan ja -kehityksen kannalta. Mitä tulee maataloustuotteiden kauppaan, EU jatkaa työskentelyä oikeudenmukaisemman ja avoimemman järjestelmän puolesta. EU:lla on seuraavat ensisijaiset tavoitteet maataloussopimuksen kolmen pilarin osalta.
Kotimainen tuki: Kauppaa vääristävien toimenpiteiden vähentäminen on tärkeä askel kohti oikeudenmukaisempaa maatalouskauppajärjestelmää. EU on muuttanut kansallista tukijärjestelmäänsä, joka nykyisin koostuu enimmäkseen kauppaa vääristämättömistä toimenpiteistä. Tämä on parantanut maataloustuotteiden markkinoiden ja kaupan toimivuutta. EU aikoo jatkossakin painostaa muita jäseniä tekemään samoin.
Markkinoillepääsy: Maataloustuotteiden markkinoille pääsy on olennainen osa maailmanlaajuista kauppajärjestelmää. WTO:n markkinoille pääsyä voitaisiin parantaa ennen kaikkea osallistavilla ja kattavilla neuvotteluilla, joihin sisältyisivät niin maataloustuotteiden kuin muidenkin tuotteiden markkinoille pääsy ja palvelut. Markkinoille pääsyyn liittyvät kysymykset ovat luonnollisesti keskeinen aihe myös vapaakauppasopimuksia koskevissa kahdenvälisissä neuvotteluissa.
Vientikilpailu: EU katsoo, että tulevien neuvottelujen olisi perustuttava Nairobissa toteutettuihin toimiin. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun on kyse uusista säännöistä, jotka koskevat vientiluottoja, vientiluottotakuita, kansainvälistä elintarvikeapua ja maataloustuotteita vieviä valtion kaupallisia yrityksiä.
