Humala

Yleistä

Ilmaisu ”humala” kattaa seuraavat kolme tuoteryhmää:

• tuoreet tai kuivatut humalantähkät
• humala jauheena tai pelletteinä
• humalauute.

Humalaa viljellään Euroopan unionissa noin 2 600 maatilalla, ja sen viljelyalue on 26 500 hehtaaria eli 60 prosenttia maailman humalanviljelyyn käytetystä kokonaispinta-alasta.

Humalaa viljellään 14 EU-maassa. Saksassa humalan viljelyyn käytetään noin 17 000 hehtaaria, mikä on 60 prosenttia EU:n humalanviljelyalasta ja noin kolmannes koko maailman humalanviljelyyn käytetystä pinta-alasta. Muut tärkeimmät humalan tuottajat EU:ssa ovat Tšekki, Puola ja Slovenia.

Koko maailmassa, mutta erityisesti Euroopassa, viljelypinta-ala on hupenemassa, mikä johtuu muun muassa alfahappopitoisuuden lisääntymisestä ja alfahapon käytön vähenemisestä oluessa. Alfahappo on humalan ainesosa, joka antaa oluelle karvaan maun ja myös muita makuja.

Tuotanto

EU tuottaa vuosittain noin 50 000 tonnia humalaa. Sen alfahapon tuotanto on säännöllisesti yli 5 000 tonnia.

Humalan vuosituotanto on maailmanlaajuisesti 80 000–100 000 tonnia, mikä vastaa 8 000–10 000:ta tonnia alfahappoa. Alfahapon kysynnän arvioidaan olevan noin 8 000 tonnia sillä perusteella, että sitä tarvitaan keskimäärin 4,1 grammaa hehtolitralle olutta. Humalapitoisuus vaihtelee oluttyypin, erityisesti karvauden, ja käytetyn humalalajikkeen mukaan. Koska teknologia on kehittynyt ja kuluttajat suosivat nykyään vähemmän karvaita oluita, humalapitoisuus vähenee vuosittain (vuonna 1995 se oli yhä 6,3 grammaa alfahappoa hehtolitrassa). 

Vaikka oluen tuotanto maailmassa on kasvussa, alfahapon kysyntä ei juurikaan lisäänny. Koska tarjonta ylittää tällä hetkellä kysynnän, keskihinnat ovat olleet vuodesta 2009 lähtien melko alhaiset humalan sopimusmarkkinoilla ja vapailla markkinoilla.

Lisätietoa

Humalan sadonkorjuuraportit

Ulkomaankauppa

EU – ja erityisesti Saksa – on yksi humalan maailmanmarkkinoiden keskuksista. Ulkomaankaupassa EU on perinteisesti ollut nettoviejä. Viime vuosina ylijäämä on ollut noin 20 000 tähkäekvivalenttitonnia. Tärkein ostaja on Venäjä, jonka jälkeen tulevat Yhdysvallat ja Japani.

Yhtä lukuun ottamatta kaikki EU:n humalantuottajamaat kuuluvat kansainväliseen humalanviljelijöiden yhteistyöelimeen, jonka tavoitteena on edistää tiedonvaihtoa sekä tuottajien kesken että tuottajien ja alan muiden osapuolten (kauppiaat ja panimot) välillä.

Humalaa ja humalatuotteita saa tuoda EU:hun vain, jos niiden mukana on vastaavuustodistus, jonka on antanut alkuperämaana olevan EU:n ulkopuolisen maan hyväksymä laitos tai, jos alkuperämaassa sellaista ei ole, jonkin muun maan hyväksytty laitos.

Oikeusperustat

Maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä annetussa asetuksessa (EU) N:o 1308/2013 vahvistetaan humala-alaa koskevat keskeiset säännökset, jotka koskevat varmentamista, tuottajaryhmiä ja tuontia.

Lisätietoa

Humalaa koskeva EU:n lainsäädäntö

Komiteat

Kun Euroopan komissiolla on valtuudet antaa täytäntöönpanosäädöksiä, EU-maat voivat vaikuttaa säädösten sisältöön ns. komiteamenettelyn kautta. Säädösehdotuksia käsittelevä komitea koostuu jäsenvaltioiden edustajista, ja sen puheenjohtajana toimii komission edustaja.

Maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn komitea käsittelee muun muassa markkinahintojen kehitystä, tuotantoa ja kauppaa EU:ssa ja EU:n ulkopuolisissa maissa.