Irlantilainen viski on tunnettu kevyestä ja pehmeästä suutuntumastaan ja maustaan.
Irlantilainen viski (jonka maantieteellinen merkintä on ”Irish Whiskey”) on yksi maailman vanhimmista tislatuista alkoholijuomista. Sitä on tislattu Irlannissa 500-luvulta asti. Viskin väri vaihtelee vaaleankultaisesta tummaan meripihkaan. Siinä maistuvat useat eri maut aina hedelmistä kukkiin ja puusta hunajaan.
Historia
Tuodessaan tislatut alkoholijuomat Irlantiin irlantilaiset munkit käynnistivät tapahtumaketjun, joka toi maailmaan yhden kuuluisimmista viskityypeistä ja antoi alkoholijuomalle sen nimen. ”Uisce Beatha” tarkoittaa elämän vettä. Nimitys viittasi alun perin kaikentyyppisiin tislattuihin alkoholijuomiin, myös hajuvesissä tai lääkkeissä käytettyihin alkoholeihin. Lopulta nimitystä alettiin käyttää vain tästä alkoholijuomasta.
Irlantilaista viskiä valmistettiin alun perin kodeissa, usein salaa, jotta vältettiin korkeiden verojen maksaminen. Irlantilaisen viskin tuotanto olikin perinteisesti erittäin paikallista ja pienimuotoista. Tuotetun viskin määrä kasvoi kuitenkin valtavasti 1800-luvulla. Teollistumistahti oli niin nopea, että Irlannissa toimivien tislaamojen määrä kaksinkertaistui vuodesta 1827 vuoteen 1840. Siinä missä 1800-luku kohteli Irlannin tislaamoja lempeästi, 1900-luvun alkupuoli oli alalle rankka.
Ensimmäisen maailmansodan, pääsiäiskapinan ja Irlannin sisällissodan aiheuttamat taloushäiriöt vahingoittivat toimialaa merkittävästi. Irlantilainen viski koki toisen takaiskun, kun Yhdysvaltojen perustuslain 18. lisäyksessä kiellettiin alkoholin myynti Yhdysvalloissa (kieltolaki). Kielto pysäytti irlantilaisen viskin suurimmat vientimarkkinat yhdessä yössä, mikä vahingoitti entisestään jo valmiiksi haurasta toimialaa.
Irlantilainen viski selvisi näistä takaiskuista huolimatta, ja sen suosio on kasvanut tasaisesti 1980-luvulta asti. Jo 1990-luvulla allekirjoitettiin useita kansainvälisiä sopimuksia, joissa tunnustettiin irlantilaisen viskin ainutlaatuisuus. Näihin sopimuksiin kuului vuonna 1994 tehty EU:n ja Yhdysvaltojen välinen sopimus, jolla rajattiin ”Irish Whiskey” -nimen käyttö Irlannin saarella tislattuihin viskeihin. Vuoteen 2013 mennessä eri puolille maailmaa on viety yli 6,2 miljoonaa 9 litran laatikkoa. Tämä on selvä osoitus siitä, että irlantilaista viskiä pidetään suuressa arvossa kaikkialla maailmassa.
Tuotanto
Tuotantoprosessin alussa kokonaiset jyvät rouhitaan ja sekoitetaan paikalliseen veteen. Mallasviskissä käytetään 100-prosenttisesti ohranjyviä, kun taas jyväviskeissä ohraa on vähintään 30 prosenttia. Saatua mäskiä kuumennetaan, jotta sokerit saadaan erotettua jyvistä ja jäljelle jäävä vierre on valmis käyttämistä varten. Vierteeseen lisätään hiivaa, joka muuttaa vierteen sokerit alkoholiksi. Tämä käymisteitse muodostunut neste, jota kutsutaan raakatisleeksi (”wash”), on nyt valmis tislattavaksi.
Irlantilaisen viskin tislauksessa käytetään kahta eri menetelmää: vanhempi pannutislaus (pot still method) ja kolonnitislaus (column still method). Pannutislausmenetelmällä viskiin saadaan täyteläisempi makuprofiili, kun taas kolonnitislauksella saadaan aikaan kevyempi alkoholijuoma.
Tislauksen aikana raakatisle käy läpi prosessin, jossa sitä kuumennetaan, erotellaan ja tiivistetään. Prosessi on erilainen pannu- ja kolonnitislauksessa. Siihen vaikuttaa myös se, tislataanko viski kahteen vai kolmeen kertaan. Menetelmästä riippumatta oikeiden alkoholiyhdisteiden valinta vaatii merkittävää taitoa. Tätä valintaa kutsutaan leikkaukseksi. Se on keskeinen vaihe laadukkaan viskin valmistuksessa.
Lopuksi viskiä kypsytetään Irlannin saarella sijaitsevissa varastoissa vähintään kolmen vuoden ajan. Tuotteen kypsytystä Irlannin ulkopuolella koskeva kielto on niin tiukka, että viskin vienti tynnyreissä on kielletty. Viski on pullotettava tai siirrettävä inertistä aineesta valmistettuun säiliöön, ennen kuin se viedään Irlannin ulkopuolelle.