Puuvilla

Puuvillantuotanto EU:ssa

Euroopan unionissa puuvillantuotantoon käytetty pinta-ala on viime vuosina vaihdellut jonkin verran: se kasvoi 325 000 hehtaarista vuonna 2017 enimmillään 362 000 hehtaariin vuonna 2020, minkä jälkeen se on pienentynyt 290 000 hehtaariin vuonna 2024. Vuonna 2023 puuvillan, josta ei ole poistettu siemeniä, tuotanto EU:ssa oli 10,4 tonnia, mikä vastaa neljää prosenttia koko maailman tuotannosta.

Puuvillaa tuotetaan vain kolmessa EU-maassa, pääasiassa Kreikassa ja Espanjassa. Vaikka puuvillan osuus EU:n koko maataloustuotannosta on suhteellisen pieni, puuvillanviljelyllä on tietyillä Euroopan alueilla erittäin suuri merkitys paikallistalouksille ja maaseudun työllisyydelle.

Puuvillantuotanto Espanjassa

Espanjan (pääasiassa Andalusian alueen) osuus EU:n puuvillantuotannosta ja -viljelyalasta on noin 20 prosenttia. Puuvillaa on kasvatettu Espanjassa jo keskiajalla, mutta tuotanto alkoi laajentua vasta 1900-luvun puolivälissä.

Puuvillantuotanto Bulgariassa

Bulgariassa puuvillaa viljellään noin 2 000 hehtaarin alalla.

Puuvillan viljely ja jalostus

Puuvillan kasvatus aloitetaan yleensä keväällä kylvämällä siemenet maahan. Siemenistä kasvaviin taimiin kehittyy pumpulimaisia palloja, jotka koostuvat puuvillakuiduista ja siemenistä. Kypsät hahtuvapallot korjataan käsin tai koneellisesti, ja kuidut erotetaan siemenistä puuvillaloukulla.

Siemenistä siivotut pitkät puuvillakuidut puhdistetaan, puristetaan paaleiksi ja lähetetään tekstiilitehtaille kehrättäväksi ja kudottavaksi. Jäljelle jäävä lyhyt siemennukka eli lintteri erotellaan siemenistä ja jalostetaan teollisuus- ja kulutustuotteiksi.

Siten koko puuvillasato saadaan hyödynnettyä tehokkaasti.

Puuvillan käyttö

Puuvilla yhteisessä maatalouspolitiikassa

Puuvillatuki otettiin käyttöön vuonna 1981, kun Kreikka liittyi silloiseen Euroopan yhteisöön. Muiden maataloustuottajien tavoin puuvillanviljelijöillä on yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) puitteissa oikeus saada suoria tukia sekä ekojärjestelmien muodossa annettavaa lisätukea edellyttäen, että käytettävät viljelymenetelmät täyttävät ympäristökriteerit, jotka on vahvistettu kyseisen EU-maan YMP:n strategiasuunnitelmassa ja muissa maaseudun kehittämisjärjestelmissä.

Lisäksi EU myöntää puuvillan lajikohtaista tukea, jonka määrä on rajattu tiettyyn perusalaan kutakin EU-maata kohden. Tuki maksetaan hehtaaria kohden, jos tosiasiallisesti korjattu puuvilla täyttää laatua koskevat vähimmäisvaatimukset. Tukea saadakseen viljelijöiden on kasvatettava puuvillaa EU-maan tähän tarkoitukseen hyväksymällä maatalousmaalla, käytettävä hyväksyttyjen lajikkeiden siemeniä ja korjattava sato tavanomaisissa kasvuolosuhteissa (asetuksen (EU) 2021/2115 mukaisesti). Tämän lajikohtaisen tuen tarkoituksena on estää tuotannon keskeyttämisen riski puuvillantuotantoalueilla.

Puuvillan lajikohtaista tukea voidaan myöntää vuosittain enintään 301 500 hehtaarin alalle. Niistä 250 000 hehtaaria sijaitsee Kreikassa ja 48 000 hehtaaria Espanjassa.

Puuvillan merkitys kestävälle maataloudelle

• Vaikutukset ympäristöön: Puuvillan viljelyssä käytetään yhä enemmän ympäristöä säästäviä viljelytekniikoita, kuten täsmäviljelyä ja integroitua tuholaistorjuntaa ympäristövaikutusten minimoimiseksi. Käytännöillä varmistetaan maaperän terveys, vähennetään vedenkulutusta ja tuetaan biologista monimuotoisuutta, mikä edistää kestävämpää tulevaisuutta.
• Yhteiskunnalliset vaikutukset: Puuvillanviljely luo maaseudulle työpaikkoja ja parantaa elämänlaatua maaseutuyhteisöissä erilaisten oikeudenmukaisia työelämän käytänteitä koskevien aloitteiden kautta. Niillä varmistetaan kohtuullinen palkka ja turvalliset työolot, mikä edistää yhteiskunnallista tasa-arvoa ja hyvinvointia.
• Taloudelliset vaikutukset: Puuvillantuotanto edistää paikallistaloutta vaikuttamalla myönteisesti bruttokansantuotteeseen ja tukemalla oheisaloja, kuten siementenpoistoteollisuutta, kehruuteollisuutta ja tekstiilien valmistusta. Nämä toimialat voivat innovaatioita ja tehokkuutta edistämällä vahvistaa kilpailuasemaansa globaaleilla markkinoilla.