Luonnonhaitta-alueet

Luonnonhaitta-alueet ovat alueita, joilla on luonnonoloista johtuvia tai muita erityisrajoitteita ja joilla maatalouden harjoittaminen on tavallista vaikeampaa. Euroopan unioni tukee viljelijöitä maaseudun kehittämisen ja tulotukijärjestelmien kautta, jotta tällaisia maatalousmaita ei hylättäisi viljelykäytöstä.

Tukikriteerit

Jotta viljelijälle voidaan myöntää luonnonhaittakorvauksia, maatalousmaan on kuuluttava johonkin seuraavista kolmesta luokasta:

• vuoristoalueet, jotka ovat selkeästi erillään rinteiden korkeuden tai jyrkkyyden vuoksi
• alueet, joilla on luonnonoloista johtuvia huomattavia rajoitteita ja jotka määritellään kahdeksan biofyysisen kriteerin ja nk. hienosäätömenettelyn avulla
• EU-maiden itse määrittelemät muut alueet, joilla on erityisrajoitteita, ja joita voi olla enintään 10 % maan kokonaispinta-alasta

EU-maat käyttävät samoja aluejakoja sekä maaseudun kehittämismenoihin että tulotukiin, joita maksetaan tällaisille luonnonhaitta-alueille.

Vuoristoalueet

Jotta viljelysmaa voidaan luokitella vuoristoalueeksi, sen täytyy

• sijaita niin korkealla, että maatalous on vaikeaa
• sijaita alueella, jolla rinteiden jyrkkyys estää tavanomaisten maatalouskaluston käytön
• sijaita 62. leveyspiirin pohjoispuolella.

Alueet, joilla on luonnonoloista johtuvia huomattavia rajoitteita

Alueilla, joilla on luonnonoloista johtuvia huomattavia rajoitteita, maatalouden harjoittaminen on vaikeaa erityisten olosuhteiden vuoksi. Jotta viljelymaa voidaan luokitella tällaiseksi alueeksi, sen haittana täytyy olla vähintään yksi seuraavista epäsuotuisista olosuhteista:

• alhainen lämpötila
• kuivuus
• liiallinen maaperän kosteus
• maaperän rajallinen läpäisykyky
• epäsuotuisa maaperän rakenne ja kivisyys
• matala juurisyvyys
• huonot kemialliset ominaisuudet
• jyrkät rinteet.

Näitä alueita määritettäessä suoritetaan hienosäätö, jossa tarkistetaan, onko maata on parannettu merkittävästi niin, että olosuhteilla ei enää ole kielteisiä vaikutuksia maatalouteen. Esimerkkinä tästä on liian kostea maaperä, joka on myöhemmin kuivattu keinotekoisesti.

Muut alueet, joilla on erityisrajoitteita

On myös alueita, joihin muut tekijät vaikuttavat kielteisesti. Niitä uhkaa maatalouden loppumisen riski, ja niillä on tärkeää pitää yllä aktiivista maatalousyhteisöä, jotta voidaan

• säilyttää ja parantaa ympäristöä
• pitää yllä maaseutua
• varjella alueiden matkailumahdollisuuksia
• suojella rannikkoalueita.

EU-maat määrittelevät alueet itse, ja niitä voi olla enintään 10 % maan kokonaispinta-alasta.

Maaseudun kehittämistuet

EU-maat voivat maksaa maaseudun kehittämisvaroista tukia alueille, joilla on luonnonoloista johtuvia rajoitteita tai muita erityisrajoitteita. Kehittämistukien on tarkoitus kattaa luonnonhaitta-alueiden ja muiden alueiden välisiä taloudellisia eroja.

Tulotuet

EU-maat voivat halutessaan myöntää erityistulotukia alueille, joilla on luonnonoloista johtuvia rajoitteita tai muita erityisiä rajoitteita. Tällä hetkellä tällaisia erityistulotukia myöntävät vain Tanska ja Slovenia. Kansallisista tulotukimäärärahoista voidaan käyttää enintään 5 % näiden alueiden viljelijöiden lisätukeen.